keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Ratsujousiammunnan ilo

"Siis mitä sä harrastat?"

(c) Elina Puhjo
Ihan ensimmäinen kerta 2013 (c) Iris Aalto

Ratsujousiammunta harrastuksena herättää tuttavapiirissä kummastusta, hilpeyttä ja innostusta. Kyllä, tarkoitus on osua tarkasti eri etäisyyksillä oleviin maaleihin hevosen kiitäessä täyttä laukkaa eteenpäin - laji, jossa yhdistyy tarkkuus ja nopeus!

Moni kysyy, mistä ylipäätään keksin moisen harrastuksen. Ensimmäistä kertaa suunnittelin jo 13-vuotiaana sieppaavani tallinpitäjän pojan jousen ja kokeilevani miltä se tuntuisi hevosen selässä, mutta kesti kuitenkin kuusi vuotta ennen kuin toteutin tämän suunnitelman. Hevonen oli välissä vaihtunut ja nyt jousi oli omani, sillä olin aloittanut boffauksen eli pehmeillä aseilla käytävän taistelun, vauhdikkaan joukkuelajin jossa vastustajajoukkue päihitetään ampumalla, lyömällä tai pistämällä pehmeillä nuolilla, miekoilla tai keihäillä. Toiminnallinen ampuminen on siis minulle tuttua entuudestaan, joskin boffauksessa nuolten lentorata ison kärjen takia on hyvin erilainen kuin taulunuolella ja lisäksi jousen maksimivoimakkuus on vain 25 paunaa. Satunnaisesti olen ampunut myös taulukärkisiä nuolia huvin vuoksi ja sellaisena myös ratsujousiammunta minulla alkoi: omaksi riemukseni ammuin pellolla milloin mitäkin maalitaulua aina kun sain houkuteltua jonkun mukaani nuolenkerääjäksi.

Syksyllä 2014 ranteeni oli miekkailuonnettomuuden ja rasituksen yhteissummana niin kipeä, että opinnot ja harrastukset kärsivät reilusti. Jousiammunta ja ratsastus olivat kuitenkin harrastuksia joita pystyin jatkamaan, joten hankin kuusi taulunuolta ja harjoittelin ampumista aktiivisemmin. Myös ratsujousiammuntaa harjoittelin, urhea poikaystäväni auttoi aina kun pystyi ja tapoin monta pizzalaatikkoa harjoitellessani.

(c) Rohan Tallit

Toukokuussa 2015 osallistuin Rohan Talleilla kisoihin, joissa pääsin 2. sijalle! Kokeilimme myös tandemratsastuksen mahdollisuuksia ratsujousiammunnassa, hyvin toimi ;)

Kesällä en erityisemmin treenaillut, tosin Lapissa ollessani hauskuutimme itseämme poron(taljan)metsästysharjoituksilla! Sekä meillä että hevosilla oli hurjan kivaa ampua keskiyön auringon alla ja vahvistui sama havainto jonka olen tehnyt aikaisemminkin: kun hevoset tajuavat mistä on kyse, ne ovat usein hyvin innoissaan ratsujousiammunnasta ja tykkäävät harjoitella sitä.



(c) Siperia Lapponica

Syksyllä 2015 sisälläni alkoi poltella vimma päästä treenaamaan kunnolla. Luin inspiroivaa Katariinan blogia ja haaveeni alkoivat kasvaa. Lopulta kävin viettämässä yhden päivän Katariinan luona, vaihdoin kolmisormiotteen peukaloon, nuolen jousen oikealle puolelle ja sain vielä etukäteisjoululahjaksi paremmin ratsujousiammuntaan sopivan jousen. Aloin taas treenata aktiivisesti.

Aivan uuden innon sain, kun löysin tieni Jatilan tallille Mäntsälään ja saimme joulukuussa aloitettua viikottaiset treenit hevosten kanssa, vieläpä maneesitallilla jossa pystyy treenaamaan säällä kuin säällä! Joukkomme oli hyvin pieni, mutta se on kevään kuluessa kasvanut ja treeneissä on vietetty paljon opettavia, vauhdikkaita ja ennen kaikkea hauskoja hetkiä!

Helmikuun alussa näin aivan upeita kuvia lumihuurteisesta Persian vuoristosta. Niin sitten kävi, että päädyin jo saman kuun lopussa matkustamaan Iraniin ratsujousiammuntaa treenaamaan ja siitä eteenpäin asiat ovatkin vierineet eteenpäin kerrassaan hallitsematonta tahtia!

Matkani jälkeen useampikin ihminen on pyytänyt, että kirjoittaisin tarinoitani blogiin. Teinkin matkasta raportin Historiallisen ratsastuksen seuralle, mutta arkailin blogin kirjoittamisen kanssa. Nyt kuitenkin asiaa pyöriteltyäni päätin lopulta tarttua toimeen. Aidon elämän tarinat inspiroivat ja saavat haaveilemaan. Yksi suuri syy omiin seikkailuihini päätymiseen on tarinat, joita ihmiset ovat kertoneet matkoistaan, kokemuksistaan ja intohimoistaan. Toivon, että kirjoittamalla voin kanavoida sitä rajatonta riemua jota ratsujousiammunta minussa herättää, kertoa ihmisille eri mahdollisuuksista harrastaa ja ehkä saada jonkun toisenkin unelmat laukkaamaan samaa villiä tahtia kuin omani!

(c) Ali Ghoorchian

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti