torstai 28. helmikuuta 2019

ERASMUS Arch-Ed, Ranska



ERASMUS Arch-Ed -projektin toinen osa järjestettiin helmikuun lopussa Ranskassa. Arch-Ed eli Horseback Archery Education for Sport Promotion on osa EU-rahoitteista ERASMUS Plus -ohjelmaa. Käytännössä tarkoitus on edistää ratsujousiammuntaa urheilulajina jakamalla maiden välistä osaamista ja yhtenäistämällä ratsujousiammunnan opettamista eri maiden välillä. Vuoden mittaisessa projektissa on mukana viisi EU-maata: Puola, Englanti, Itävalta, Ranska ja Suomi. Jokainen maa valitsi 3 edustajaa, jotka kiertävät tapaamisissa, jotka järjestetään vuoden aikana projektin jäsenmaissa. Viikonlopun mittaisissa tapaamisissa on aina yksi vastuuopettaja, joka jakaa osaamistaan: Wojtek Osiecki, Thierry Descamps, Christoph Némethy, Mihai Cozmei ja Mats Woxmark. Lisäksi tapaamiset sisältävät pieniä workshoppeja ja ryhmätöitä sekä vastuuopettajien että puolalaisten projektikoordinaattorien vetäminä. Ensimmäisestä Kick Off-tapaamisesta Puolassa voit lukea täältä!

Matkamme Suomen edustajien Sami Ihajoen ja Katariina Cozmein kanssa kulki Brysseliin, bussilla Pohjois-Ranskaan Lilleen ja sieltä Cheval Arcin kauniille maatilalle. Tulin itse suoraan Inarista leiriä vetämästä, joten Ranskan +15 astetta tuntui upean keväiseltä Lapin -30 pakkasasteen jälkeen. Majoitumme kauniin vanhan tallirakennuksen leirihuoneissa ja heti pihalla oli suuret laitumet hevosille ja katettu kenttä ratsastamista ja ampumista varten. Olimme saaneet ennakkotehtäväksi kirjoittaa maatiimeittäin ranskalaisen Robin Descampsin tuntisuunnittelupohjaan 30 min oppitunnin sisällön. Teimme suunnitelmamme valmiiksi vielä perjantai-iltana, mutta sen kummepaa ohjelmaa ei ollut ja painuinkin itse aikaisin nukkumaan pois edellisen yön matkustamisesta kertynyttä univelkaa.


Yksi tämän viikonlopun teemoista oli hevosten kouluttaminen ratsujousiammuntaan, sillä ranskalaiset halusivat esitellä tapaansa työskennellä hevosten kanssa. Aloitimme tutustumalla hevosten käyttäytymiseen kun ne olivat vapaasti laumassa suurella laitumella. Aamu-usvassa pienten lampien rannalla sijaitsevat laitumet olivat hätkähdyttävän kauniit ja oli ihanaa nähdä kuinka ne jatkuivat silmänkantamattomiin. Kevään ensimmäistä viherrystä laidunsi yli 30 hevosen lauma, johon kuului voikkoja, kimoja ja ruskeankirjavia hevosia. Paikan omistaja ja viikonlopun vastuuopettaja Thierry Descamps kertoi meille tulkin välityksellä ajatuksiaan hevosten laumakäyttäytymisestä ja yleisesti hevosesta eläimenä. Pako- ja laumaeläimenä hevosella on suuri tarve olla turvassa, ja luonnossa lauma tarjoaa sille turvan. Ihmisen kanssa toimiessaan hevonen joutuu kuitenkin toimimaan eri tavalla kuin se luonnossa toimisi, mutta koska ihminen on ravintoketjun huipulla oleva lihansyöjä, voi hän tarjota hevoselle myös parhaan mahdollisen suojan. Ihmisen täytyy kuitenkin luoda hevoselle tämä turvallisuuden tunne ja yhteinen luottamus. Esimerkiksi kun ihminen pyytää hevosta poistumaan laumansa luota ja lähtemään ihmisen mukaan ratsastukseen, ottaa ihminen vastuun hevosen turvallisuudesta. Tällöin ihmisen täytyy esimerkiksi hevosta taluttaessaan huomioida, etteivät lauman muut hevoset saa uhitella talutettavalle hevoselle. Turvallisuutta tuo myös johdonmukaisuus: kyllä on aina kyllä ja ei aina ei.

Thierry kertoi myös, että hevoset mielellään viettävät aikaa itsensä väristen hevosten kanssa. Isossa laumassa näkyikin hyvin, miten eri väriset hevoset mieluiten ryhmittyivät keskenään. Thierry selitti, että ilmiö johtuu siitä, että saman väriset hevoset myös haisevat keskenään samalta, jolloin yhdessä ollessaan niiden on helpointa erottaa pedon vieras haju.
Hevosilla oli tietty päivärytmi, jonka mukaan ne liikkuivat laitumien välillä. Johtajatamma lähtikin johdattamaan laumaa kauempana oleville laitumille ja tarkkailimme miten hevoset siirtyivät sen perässä kauemmas. Thierry selitti, että laumaa johtaa kokenut tamma, joka osaa viedä hevoset ruuan äärelle. Ori puolestaan tarvittaessa puolustaa laumaa. Laitumilla hevosilla on tietyt alueet ikään kuin vessoina ja tietyt alueet ruokailua varten. Thierryn mukaan kun kaksi hevosta alkavat rapsutella toisiaan, on rapsuttelun aloittava hevonen johtaja, ja rapsuttamalla se näyttää mistä kohdasta haluaa itseään rapsutettavan.

Otimme laitumelta mukaamme kaksi hevosta, joiden kanssa Thierry esitteli heidän periaatteensa hevosten kouluttamisesta. Thierry käytti hevosten kouluttamiseen liberty trainingia ja hän näytti miten ohjasi hevosta maasta käsin käyttämällä katseensa suuntaa ja käsimerkkejä ohjeina hevoselle. Hevonen seisoi vapaana hievahtamatta kun Thierry paukautti ruoskaa sen vieressä ja kävi merkistä makuulle, ja Thierry ampui sen yli jousella. Saimme Thierryn opastuksessa kokeilla hiukan itsekin hevosten kanssa maasta käsin toimimista liberty traningin periaatteella. Myöhemmin harjoittelimme neljän hevosen kanssa jouseen siedättämistä, niin että hevoset seisoivat rivissä vapaina, niiden edessä ammuttiin jousella ja ne aina korjattiin seisomaan takaisin samalle paikalle, jos ne liikkuivat. Jos hevoselta tuli pienikin hermostumisen reaktio, vähennettiin painetta heti. Thierryn mukaan on todella tärkeää reagoida heti hevosen pieniinkin merkkeihin, jotteivat ne kasva ja ilmene isona hermostumisena. 


Lounaan jälkeen vuorossa oli ratsastus ja kaikkien maiden edustajien oppitunnit. Laatimamme tuntisuunnitelmat kerättiin ja jaettiin uudestaan niin, että jokainen tiimi pääsi toteuttamaan toisten suunnitteleman oppitunnin. Oppitunnin suunnitelleista yksi tarkkaili opetusta ja kirjoitti muistiinpanot siitä, sujuiko opetus kuten oli suunniteltu. Suomen tiimille osui puolalaisten suunnittelema oppitunti, jolla opeteltiin off-shot ja jarmaki. Jaoimme niin, että Katariina veti tunnin alun ja alkuverryttelyn, minä itse ampumisen ja Sami loppureflektion. Illalla palautteet käytiin vielä yhdessä läpi, joten harjoitus oli todella hyödyllinen opetuksen arviointiin. Suomi sai kovasti kiitosta opetuksen laadusta, jee!

Sunnuntaina ammuimme maasta käsin ja opettelimme ranskalaisten johdolla ampumaan kolmella sormella. Päätin itse tehdä tämän osuuden vasenkätisesti, sillä olen jo pitempään miettinyt että haluaisin opetella vasenkätisesti välimerenotteella ampumisen, jotta voisin tarvittaessa opettaa myös siitä ainakin perusteet, eikä se silti sekoittaisi omaa ampumistani. Saimme lainaan unkarilaiset, melko pitkät jouset. Oli hauskaa palata jälleen aloittelijan tasolle, vaikka erityisesti nokittaminen toi kovasti tuskanhikeä otsalle, vaikka käytimmekin sen opetteluun melko paljon aikaa.

Etenimme paljon erilaisia harjoituksia tehden. Ammuimme toisiamme korjaten, eri asennoista, silmät kiinni, liikkeestä, ympyröiltä, nopeasti ja hitaasti. Jotta nuoli pysyisi vasten jousen kahvaa myös vauhdissa, on tärkeää tehdä nuolikäden sormilla pieni kääntö, joka lukitsee nuolen jousen kahvaa vasten. Tätä harjoittelimme ampumalla selinmakuulla kontallaan olevaa kaveria tukena käyttäen. Nokitusrytmiä ja hengitystä ampumisen aikana opettelimme tekemällä samalla unkarilaisen kansantanssin hyppyjä ja päästämällä syvältä keuhkoista huudon laukaisun hetkellä. Harjoitus ei mennyt ihan täydellisesti vielä, mutta ainakin meillä oli hauskaa! Loppuun ammuimme eri etäisyyksillä olevia maalitauluja sekä heitettäviä kiekkoja. Tekniikka ja osumatarkkuus tulivat tällä lyhyelläkin opetuksella yllättävän hyviksi, mutta nokitus tuotti haasteita loppuun asti.

Opin myös ymmärtämään miksi kolmella sormella ampuvat teippaavat sormiaan, kun sain kivuliaan rakkulan joka puhkesi ja kirveli joka laukaisulla viimeisen tunnin ajan. Oli kuitenkin mahtavaa päästä harjoittelemaan tätä ja haluan ehdottomasti jatkaa harjoituksia kotonakin!

Sunnuntaina heti lounaan jälkeen aloitimme mutkikkaan kotimatkamme. Pää jäi jälleen täyteen uusia ideoita ja ajatuksia, enkä malta odottaa seuraavaa ERASMUS-viikonloppua maaliskuun lopussa Unkarissa!

Kuvia ja videoita Ranskasta voi katsoa lisää TÄÄLTÄ!