maanantai 6. helmikuuta 2017

Talvista treeniä ja malttamattomuutta


Palattuani Iranista Suomeen hiukan ennen tammikuun puoliväliä olen taas keskittynyt arkiseen treenaamiseen ja siihen kuuluisaan tavalliseen elämään, eli lähinnä opiskeluihin. Hetken aikaa pidin ihan tarkoituksella täyttä taukoakin kaikesta jousiammunnasta ja olen koittanut olla ottamatta turhia paineita hommasta nyt kun taas olen palannut treenaamaan. Maasta käsin olen treenannut vanhempieni varaston pienessä "jousiammuntasalissa" muutaman kerran viikossa ja keskittynyt pariin muutokseen, joita treenireissuni lopuksi totesimme tarvitsevani. Muutoksia alkaa pikkuhiljaa tullakin, vaikka vieläkin jousikäden kanssa on hakemista. Mutta pienin askelin eteenpäin.

Lisäksi päätin ampumisen tueksi vahvistaa ylipäätään yläkroppani lihaskuntoa ja -voimaa. Jousiammunta on kuitenkin melko yksipuolista liikuntaa, joten olen huomannut kaipaavani jotain avaavaa ja koko yläkehon lihaksistoa haastavaa liikuntaa sen tueksi. Lisäksi tekniikan yksityiskohtien hiominen on paljon helpompaa, kun ei joudu toimimaan voimiensa rajoilla vaan voi rauhassa etsiä uutta tapaa toimia ja tehdä. Niinpä olen taas tehnyt hiukan tuttavuutta koulun kuntosaliin ja kodin vapaisiin painoihin, kuminauhaan ja PowerBalliin.

Jatilan sunnuntaitreeneissä olen ehtinyt käymään kerran ja niissä oli paljon väkeä ja ihana ilmapiiri! Suloinen arabitamma Sera on joulun aikana palannut sairaslomalta ja pääsin ampumaan sen kanssa pitkästä aikaa. Ammuimme sekä käynnistä, ravista että laukasta, mikä teki hyvää keskittymiselle.


Jaffan kanssa olemme myös harjoitelleet hitaampaa menoa ja keskittymistä. Haluaisin opettaa Jaffan suhtautumaan rennommin jousiammuntaan, niin ettei se aina tarkoita hirmuista menoa ja vauhtia. Nyt kentän ollessa luminen ja välillä liukaskin on ollut oikein hyvää aikaa tähän. Olemme ampuneet paljon käynnistä ja ravista sekä ihan muutamia nuolia laukasta.

Kiirehdin turhaan Jaffaa alun perin jouseen opettaessani, tai lähinnä tulin opettaneeksi sille sen että kun ohjat on vapaat niin vauhtikin on vapaa ja kova. Toiveenani ja suunnitelmanani on sen suhteen rauhoittaa menoa ja opettaa Jaffaa niin, että ampumista voi tapahtua rennosta käynnistä, ravista ja laukasta ja sitten luvan kanssa sopivalla radalla kunnon kiidosta, mutta että silloinkaan Jaffa ei ole yksin vaan kiidämme yhdessä. Jaffa nauttii askeleen pidentämisestä maastossa tai raviradalla, mutta yleensä myös kiihtyy sen verran että pysäyttäminen ei sujukaan niin helposti. Minä itsekin helposti innostun laukkaamisesta valtavasti, mikä sitten vaikuttaa hevoseenkin. Eli tässä on kehittymisen paikka
.Ravista ja käynnistä ampuminen alkaa kuitenkin sujua jo aika mallikkaasti. Olen myös opettanut Jaffaa pysähtymään "Seis"-komennosta ilman ohjia ja se toimii jo tosi hyvin käynnistä, ravistakin suuren osan ajasta. Onneksi Jaffa on herkkusuu ja helposti lahjottavissa!

Huomaan itsessäni tällä hetkellä paljon malttamattomuutta, jonka johdosta turhaudun helposti. Miksi vieläkin minulla on tuo virhe? Miten voi olla niin vaikeaa muuttaa niiden sormien asentoa? Miksi ihmeessä nuoli pomppasi tuolla tavalla? Miten tämä harjoitus voi olla vaikea nyt, kun olen siitä aikaisemminkin selvinnyt? Olen niin lyhyessä ajassa kokenut ja oppinut niin paljon, että välillä hukkaan todellisuudentajuni ja alan vaatia itseltäni ihan liikoja sekä syyttää itseäni armottomasti kaikista virheistä. Näitä ajatuksia olen pyöritellyt joulusta asti nyt paljon ja sain kirjoitettua niistä erillisenkin postauksen, koska asioiden jäsentely auttaa minua ja toivottavasti teksti voisi olla hyödyllinen jollekulle muullekin. Nyt koitan kuitenkin keskittyä vähän hölläämään otetta ja sallimaan itselleni virheitä, epäonnistumisia ja laiskoja päiviä. Miten näin hauskasta harrastuksesta voikin hetkittäin saada itselleen niin vakavan!











Oman treenini lisäksi on koko Etelä-Suomen Ratsujousiampujat Ry:n kevätkauden suunnittelu ollut vireillä ja tiedossa on kaikkea kivaa ratsujousiammuntatoimintaa. Viime lauantaina vedin toisen oman kurssini ja oli jälleen todella kiva ja inspiroiva päivä! Oli tosi kiva kurssiporukka jota oli mielenkiintoista ja mukavaa opettaa. Asioiden selittäminen on joskus haastavaa, mutta on niin palkitsevaa nähdä että oppilaat kehittyvät ja muutoksia tapahtuu. Samalla omassakin päässä palaset loksahtelee paikoilleen vieläkin tiukemmin, kun pääsee sanallisesti kuvailemaan tekniikkaa ja näkemään miten se vaikuttaa muiden ihmisten suorituksiin. Odotan innoissani muita kevään kurssejani! Niitä onkin tiedossa ja monen kurssin ilmoittautuminen on nyt auki. Luvassa on mm. päiväkursseja, ratsujousiammunnan peruskurssi täysin ennen ratsastamattomille, Alin klinikoita, kisat... Lisäksi sunnuntaisin pyörivät vakkaritreenit! Kalenteri löytyy ESRAJA:n sivuilta ja tapahtumien tarkemmat tiedot löytyvät ESRAJA:n FB-sivulta. Tervetuloa mukaan menoon!

Gauchoux Open, Ranska

(c) Jouke Boerma Korona-aika iski, vieden mukanaan valtaosan kansainvälisistä kisoista - ja niinpä blogin kirjoittaminen on myös ollut tauol...