maanantai 8. huhtikuuta 2019

ERASMUS Arch-ed, Unkari


ERASMUS Arch-Ed -projektin kolmas viikonloppujakso oli tarkoitus järjestää Englannissa, mutta Brexitin aiheuttaman epävarmuuden vuoksi tapaaminen siirtyikin Unkariin tämän viikonlopun vastuuopettaja Christoph Némethyn luokse Némethy Horseback Archery Academyn hevostilalle. Arch-Ed eli Horseback Archery Education for Sport Promotion on osa EU-rahoitteista ERASMUS Plus -ohjelmaa. Käytännössä tarkoitus on edistää ratsujousiammuntaa urheilulajina jakamalla maiden välistä osaamista ja yhtenäistämällä ratsujousiammunnan opettamista eri maiden välillä. Vuoden mittaisessa projektissa on mukana viisi EU-maata: Puola, Englanti, Itävalta, Ranska ja Suomi. Jokainen maa valitsi 3 edustajaa, jotka kiertävät tapaamisissa, jotka järjestetään vuoden aikana projektin jäsenmaissa. Viikonlopun mittaisissa tapaamisissa on aina yksi vastuuopettaja, joka jakaa osaamistaan: Wojtek Osiecki, Thierry Descamps, Christoph Némethy, Mihai Cozmei ja Mats Woxmark. Lisäksi tapaamiset sisältävät pieniä workshoppeja ja ryhmätöitä sekä vastuuopettajien että puolalaisten projektikoordinaattorien vetäminä. Ensimmäisestä Kick Off-tapaamisesta Puolassa voit lukea täältä ja toisesta tapaamisesta Ranskassa täältä!

Tällä kertaa Suomi-tiimin kuului lisäkseni Sami Ihajoki sekä varajäsenemme Anni Jauhiainen, sillä Katariina Cozmei ei päässyt reissuun mukaan. Christoph Némethy on opettajana minulle jo entuudestaan tuttu, samoin kuin Némethy Academyn hevostila on tuttu miljöö toissavuoden GP-kisoista ja viime vuoden World Cupista. Matka paikan päälle sujui sutjakkaasti ja poikkeuksellisesti pääsimme treenaamaan jo perjantai-iltana maasta käsin muiden paikalla olleiden erasmuslaisten kanssa. Tämä osuus ei vielä varsinaisesti kuulunut ERASMUS-projektiin ja hyppäsimme Suomi-tiimin kanssa kesken harjoitusten mukaan, mutta oli mahtavaa päästä tekemään erilaisia harjoituksia maasta käsin ampuen. Minua itseäni auttoivat erityisesti harjoitteet, joissa varmistettiin että laukaisu lähti suoraan taakse päin, sillä herkästi ohjaan laukaisua hiukan alas tai kasvoistani poispäin. Iltaa kohti loputkin eri maiden edustajista saapuivat paikalle, mutta yleinen virkeystila oli melko väsynyt ja menimmekin koko porukka aikaisin nukkumaan. Majoituimme kauniissa kartanohotellissa hiukan Pomazin kylän ulkopuolella.

Lauantaiaamuna suuntasimme Némethy Academyyn ja aloitimme harjoitukset maasta käsin. Tykkään monista asioista Christophin opetuksessa ja hyödynnänkin paljon samoja periaatteita ja harjoitteita myös omassa opetuksessani. Fysioterapeutin näkökulmasta minua ilahduttaa paljon kehonhuollollinen näkökulma, joka tulee esiin niin treenitavoissa kuin tekniikassakin. Christophin treenit alkavat aina huolellisesta lämmittelystä, jossa keho ja mieli huomioidaan monipuolisesti, tarpeen mukaan eri osa-alueita painottaen. "Némethy-alkulämmittelyssä" pyöritellään nivelten liikeradat läpi, nostatetaan sykettä erilaisilla peleillä / harjoituksilla (esim. läpsyhippa käsille, kansantanssi), tehdään koordinaatio- ja reaktioharjoituksia (esim. sormien koordinaatioharjoitteet, putoavan nuolen nappaaminen) ja harjoitetaan esimerkiksi rytmitajua (esim. taputusharjoitukset), ryhmätyöskentelyä (esim. tanssiharjoitukset, jalkapallo), nopeutta ja voimaa (esim. nokitusharjoitukset, lihaskuntoliikkeet). Christophin mukaan hyvä alkulämmittely kestää noin 20 minuuttia. Tykkään siitä, miten alkulämmittelyä ei nähdä vain "välttämättömänä pahana" vaan tärkeänä ja hauskana osana treeniä, jossa usein pääsee haastamaan itseään ja oppimaan jotakin uutta.


Christoph ampuu itse kolmella sormella välimerenotteella pitäen nuolet jousikädessä, mutta saimme käyttää sitä tyyliä mitä halusimme. Christoph kuitenkin pyysi kaikkia kokeilemaan monia ohjaamiaan asioita. Hän korostaa opetuksessaan suorien luiden voiman käyttämistä. Kun jousen voima ohjataan suorien nivelten läpi luiden suuntaisesti, on keho vahvimmillaan. Lihaksisto väsyy laukausmäärien kasvaessa, mutta suorien luiden hyödyntäminen mahdollistaa hyvät toistot myös väsyneenä. Hevosen tuottaessa ratsujousiampujaan ylös-alas-liikettä, on suorien luiden tekniikka myös vakaampi kuin voimakasta lihasjännitystä vaativa ampuma-asento. Kiinteää ankkuripistettä kasvoissa ei ole, vaan unkarilaiset hyödyntävät leijuvaa ankkuria, jossa vetokäden lapaluun liike kohti selkärankaa määrittää vetopituuden. Vetopituus onkin unkarilaisella tyylillä ampuvilla tyypillisesti pitkä, jotta asento saadaan optimaaliseksi. 

Jousen antama vetopituus on yksi asia, joka herkästi tulee vastaan tätä tekniikkaa opetellessa. Monet lyhyet jouset, kuten Kayat ja osa White Feathereista, toimivat hyvin vain tiettyyn vetopituuteen asti, jonka jälkeen vetojäykkyys kasvaa eksponentiaalisesti ja jousi ikään kuin kinnaa vastaan. Jotta suoria luita voisi aidosti hyödyntää, olisi todella tärkeää että jousi sallii pehmeästi vedon ampujansa ankkuripisteeseen saakka ja toimii optimaalisesti myös siellä. Nykyinen ihana Némethy-jouseni on hyvä esimerkki hienosti toimivasta jousesta, vanha Kayani taas esimerkki siitä kuinka jousen vetojäykkyys hyppää lähes 20 paunaa kun jousen jännittää 30 tuumasta 32 tuuman vetoon. Erasmuslaiset saivat tarvittaessa viikonlopun ajaksi lainaan unkarilaiset jouset, joilla pääsivät kunnolla perehtymään tähän ampumistapaan.

Teimme maasta käsin ampuen erilaisia harjoituksia, paljon niin että olimme pareittain tai pienissä ryhmissä, jolloin jokainen ampui vuorollaan ja muut tarkkailivat ja korjasivat tekniikkaa. Korjaaminen oli joko suullista tai fyysistä. Osa harjoituksista perustui kivun välttämiseen: esimerkiksi jos ampujalla oli tapana tiputtaa jousikäsi alas laukaisun aikana, piti toisen pidellä nuolenkärkeä jousikäden alapuolella niin, että jos ampuja toisti virheen, hänen kätensä osui ikävästi kärkeen. Tällaisista harjoituksista voi olla montaa mieltä enkä ihan täysin allekirjoita niitä kaikkia, mutta toisaalta juuri laukaisun hetkellä kosketuksen kautta on ainakin itseni helpompi oppia kuin suullisen ohjeen perusteella. Suurin osa harjoituksista oli kuitenkin hellempiä ja kosketus annettiin nuolenkärjen sijaan esimerkiksi nuolen sulilla tai omalla kädellä.

Pyrimme tekemään täydellisiä suorituksia: nopea, sujuva nokitus, nopea veto, pysähdys ja tähtäys ja sujuva laukaisu, jossa vetokäden liike lähtee suoraan taaksepäin ja jousikäsi ei tee isoja heilahduksia. Vaikka suorituksen kuuluisi muuten olla nopea, on tähtäyksen ajaksi kuitenkin pysähdyttävä ja antaa aivoille aikaa tehdä alitajuinen tähtääminen. Christophin mukaan ihanneaika tähtäämiseen vaihtelee noin 0,4 - 1,8 sekunnin välillä. Mitä pitempi ammuttava matka on, sitä pitempään täytyy tähdätä. Ammuimme kolmea nuolta, ja tärkeintä oli saada ne samaan nippuun, ei niinkään keskelle osuminen. Christoph korosti myös sitä, että hyvin ammutut nuolet lentävät suorassa ja ne ovat maalitaulussa suorassa. Vinoon lentäneet nuolet kertovat virheistä tekniikassa, laukaisussa tai varusteissa.

Teimme myös erilaisia joukkuepelejä ja harjoituksia, joissa joukkueen piti saada kerättyä tietty määrä osumia maalitaulun keskelle. Tarkoitus oli jälleen toistaa täydellisiä suorituksia, mutta osumisen paine sai herkästi ampujan pakan levähtämään. Christoph korosti itseluottamuksen tärkeyttä ja soitti meille musiikkia, jotta rentoutuisimme. Kun saimme lopulta kerättyä riittävän pistemäärän, saimme pienen kahvi- ja jäätelötauon sekä siirtyä hevosten luokse ratsastusosiota varten.

Christophin hevoset olivat kärsineet flunssasta joka oli käynyt koko hevoslauman läpi, joten meillä oli tavallista vähemmän hevosia käytössä. Eläinlääkäri totesi kuusi hevosta terveiksi, joten jakauduimme ratsastamaan niillä. Ensimmäiseksi ratsukseni valikoitui Al Johara, Christophin oma kilpahevonen jolla hän sekä upea junioriampuja Ágnes Maucha ovat niittäneet kasapäin mitaleja. Lämmittelimme hevoset ja siirryimme ratsujousiammuntaradalle harjoittelemaan. Pääsin Al Joharan kyydissä täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle: harmaa ratsu vei minut tasaisilla, rauhallisilla askeleilla radan loppuun niin pehmeästi ja hitaasti, että minulla oli ikuisuus aikaa ajatella ja sählätä kaikkea ylimääräistä. Oppimiseen hidas vauhti ja pehmeät askeleet olivat kuitenkin loistavia! Kunhan sain kiinni jujusta, pystyinkin keskittymään tarkasti maasta hiotun tekniikan toistamiseen hevosen selässä, ja se sujuikin ilahduttavan hyvin! Vaikka en ole ampunut nyt yli 20 metriä lähes ollenkaan koko talven aikana, niin ihanasti nuolet napsahtivat tauluun yli 35 metrin päästäkin. Ammuin rauhassa ja keskittyen 5 nuolta, ensin kolme hyville pisteille, riemastuin siitä liikaa ja sohaisin neljännen ohi, ja viimeiset pitkän matkan backshotin taas keskityin ja ammuin pisteille. Christoph korosti rytmin, täyden vetopituuden ja jousikädellä maalitaulun seuraamisen tärkeyttä.

Yksi käytössämme olevista hevosista oli rautias Dolly-tamma, joka kirmasi 99 metrin radan n. 8 sekunnissa. Innokkaita ratsastajia Dollylle ei juuri ollut, joten Christoph totesi että saisimme Annin kanssa treenata sillä, koska tamman oli kuitenkin hyvä liikkua ja purkaa energiaa. Nyt kun koko talvena en ole päässyt treenaamaan kovin nopeasta vauhdista, oli hienoa päästä kokeilemaan tekniikan ja uuden jousen toimivuutta rataolosuhteissa ja nopeasta vauhdista. Ensimmäinen laukka toi adrenaliinin vereen ja kasvoille niin leveän hymyn, ettei aurinkokaan voinut loistaa kirkkaammin. On siinä vauhdissa ampumisessa vaan jotain sellaista sanoinkuvaamatonta - se herättää sielun eloon! Nopea vauhti sai vanhat virheet puskemaan pintaan, mutta kun keskittyi ja tein hyvän suorituksen, oli osumakin aina hyvä. Kaikkein riemastuttavinta oli huomata, että myös pitkän matkan frontshotit rupesivat löytämään pisteille kovasta vauhdista huolimatta. Kun keskityin hyvään vetoon, pieneen malttiin ennen laukaisua ja vetokäden liikkeeseen taaksepäin laukaisussa, niin nuolet napsuivat tauluun ihanalla varmuudella. Aivan mieletön tunne, ja hurja motivaatio jatkaa tästä eteenpäin!
Oman treenini kannalta sain siis valtavasti irti tästä viikonlopusta, ja Christoph keskittikin paljon siihen että sparrasi meitä parantamaan omaa tekniikkaamme ja tekemistämme, sillä sitä kautta meidän on helpompi opettaa myös muita hyviksi ratsujousiampujiksi. Christoph kertoi, että unkarilaisella radalla ensimmäinen askel on osua hyvin keskimmäiseen maalitauluun, sen jälkeen kolmella nuolella yksi eteen, yksi sivulle ja yksi taaksepäin, ja pikkuhiljaa nuolimäärää ruvetaan kasvattamaan, ensin viiteen, sitten kuuteen jolloin keskimmäiseen maalitauluun ammutaan kaksi osumaa, ja siitä eteenpäin niin että parhaat ampuvat 99 metrin radalla vajaassa 20 sekunnissa jopa 12-14 nuolta.

Christoph itse ei usko unkarilaisella radalla nopeaan hevoseen tai peukalolaukaisuun, sillä todella korkeat pisteet on helpoin ampua hitaalta hevoselta ja kolmella sormella, kaikki nuolet jousikädessä pitäen, jolloin nokitus on nopeampaa kuin nuoliviinestä. Radalla saa aikabonuksia 1 pisteen / sekunti alle 20 sekunnin vauhdista, mutta kun osumilla voi tienata 2-4 pistettä / osuma, on laskennallisesti helpompaa ja todennäköisempää saada korkeat pisteet unkarilaisella tyylillä. Christoph kuitenkin toteaa myös, ettei tällä ampumatyylillä ole enää paljoa tekemistä historian kanssa: hevosen vauhti on niin hidas, ettei sillä pärjäisi sodassa tai metsästyksessä, ja kädessä olevat nuolet nokitetaan tavalla jota ei voisi käyttää leikkaavilla nuolenkärjillä satuttamatta omia käsiään ja vahingoittamatta joustaan. Christophin unelma on viedä ratsujousiammunta olympialajiksi ja hänellä on omat selkeät visiot optimaalisesta ratsujousiammunnasta, mutta hän myös kunnioittaa lajin monimuotoisuutta. Koska itse nautin lajissa juuri perinteen elävöittämisestä ja vauhdista, haluan ainakin ensin löytää omat rajani tällä tyylillä kilpaillen. Laskennallisesti esim. 9 sekunnin hevosella voi ampua yli 200 pistettä, jos vain ampuu 4-5 nuolta tarpeeksi hyvin. Vaatii harjoittelua, mutta onneksi on koko elämä aikaa!


Runsaan ratsain harjoittelun lisäksi treenasimme myös radalla maasta käsin ampuen. Teimme erilaisia liikkeessä ampumisen harjoitteita ja ammuimme pitkää matkaa, jopa 60 metriä. Némethy Academyssä on hauskaa nähdä miten unkarilaiset treenaavat tavoitteellisesti mutta samalla hauskaa pitäen, ja vaikka järjestelmä on tietyllä tavalla hierarkinen erivärisine kaftaaneineen jne., niin silti yhdessä treenaavat niin huipputason kilpailijat kuin nuoret, aloittelevat junioritkin.

Yksi tämän viikonlopun teemoista oli liikuntarajoitteisten ratsujousiammunta, josta meille piti lyhyen esitelmän skotlantilainen Jason Hare, joka työskentelee Horseback UK:ssä. Jay itse oli varsin vaikuttava ihminen, sillä treenattuaan ensin koko päivän kanssamme paljasti hän meille illalla, että häneltä puuttui sormien ja toisen silmän lisäksi myös vasen jalka. Horseback UK auttaa mm. sotaveteraaneja, loukkaantuneita laukkaratsastajia, mielenterveyden ongelmista kärsiviä sekä liikuntarajoitteisia lapsia kuntoutumaan, löytämään elämäänsä mielekästä sisältöä ja ehkäisemään syrjäytymistä yhteiskunnasta. Ratsujousiammunta on otettu osaksi Horseback UK:n tarjontaa.

Illalla pidimme myös aivoriihen puolalaisen projektikoordinaattori Justynan vetämänä. Käytimme mielikuvana kasvavaa puuta, ja kirjoitimme eri värisille lapuille asioita joita ratsujousiammunnalla lajina tällä hetkellä on (puun runko ja oksat), toiveita siitä mitä sen kehittäminen vaatisi (vihreät silmut), haasteita kehittymisen tiellä (harmaat, kuolleet lehdet) ja asioita, jotka ovat vieneet lajia eteenpäin (kultaisiksi muuttuneet lehdet). Jokainen sai kirjoittaa lapuille ideioitaan ja ryhmittelimme ne lattialle. Tällä tavalla muodostimme yleiskuvaa lajin tämän hetken tilanteesta ja kehittämistarpeista, minkä pohjalta projektikoordinaattorit Justyna ja Michalina kirjoittivat yhteenvedon. Tarkoitus on hakea ERASMUS-projektille jatkoa seuraavalle vuodelle - pidetään peukkuja, että tämä onnistuisi!


Tämän ERASMUS-projektin tapaamisia on vielä kolme jäljellä. Suomen osio järjestetään toukokuussa, mutta valitettavasti niin lähellä Unkarin GP-osakilpailua että itse olen jo Unkarissa kilpailuun valmistautumassa. Heinäkuussa kuitenkin odottaa vielä Itävallan osio ja lokakuussa projektin päätös Puolassa. Paljon on opittu ja tulossa on paljon lisää opittavaa!

Kuvia ja videoita Unkarin ERASMUS-viikonlopusta voi katsoa täältä!




Gauchoux Open, Ranska

(c) Jouke Boerma Korona-aika iski, vieden mukanaan valtaosan kansainvälisistä kisoista - ja niinpä blogin kirjoittaminen on myös ollut tauol...