lauantai 28. toukokuuta 2016

Kesa Iranissa: osa 2



Keho on talla viikolla saanut raakkia, mutta ei niin paljon rankan treenin takia kuin toivoin, vaan koska en pystynyt kolmeen paivaan syomaan muuta kuin hiukan jugurttia, jaateloa ja hedelmamehua. Tiistaina voimani lopahtivat jo aika pahasti, mutta loysimme onneksi laakehiilta ja nyt alan taas olla energinen!


Elamaan on loytynyt hyva paivarytmi: aikaisin aamulla heratys, 2-3 ratsastettavaa hevosta ja ratsujousiammuntatreenit. Paivalla on kuuma, joten ollaan syoty lounas (jaateloa...) ja odotettu saan viilenemista, sitten illalla treenattu toisen kerran ja olen liikuttanut loput hevoset.


Maasta ampuessa olen edistynyt huimasti! Tajuttiin etta nokituspisteeni on ajan myota valunut alaspain melkein kaksi senttia, sen korjaaminen helpotti jo paljon. Sitten toissapaivana vihdoin oivalsin, mita "Go into the bow" eli pieni eteenpain kumartuminen tarkoittaa ja wau, tarkkuus parani ihan mielettomasti! Hakeltyneena paukautin nuolen toisensa peraan taulun keskelle ja tanssittiin molemmat Alin kanssa riemusta. Mahtava tunne. Sen jalkeen olen yrittanyt saada hyvasta tekniikasta paljon toistoja jotta se jaisi lihasmuistiin, silla heti keskittymisen herpaantuessa ammun huonommin. Lisaksi pitaisi saada tama uusi kiva taito siirrettya hevosen selkaan... Siina on viela tekemista!


Yleensa treenataan luonnonradalla vuorilla, mutta kerran ammuin myos kentalla. Se oli hyva treeni minulle, koska vauhtia oli hiukan vahemman joten ehdin keskittya paremmin ampumisen tekniikkaan ja toistoja sai lyhyessa ajassa enemman.

Muuten viikon ratsujousiammuntasuoritukseni eivat herattaneet minussa mitenkaan valtavaa ylpeytta, vasymys teki keskittymisesta hankalaa ja kadet olivat usein niin spagettia etta ammuin taas lyhyella vedolla. Erityisesti taakse pain ampumisen kanssa minulla on jostain syysta ollut nyt paljon ongelmia. Yhtena iltana ravelsimme molemmat Alin kanssa niin huonosti, etta ilmeisesti persialaiset jumalat paattivat laittaa pisteen touhullemme ja valtava tuulenpuuska heitti taulut nuolineen sadan metrin paahan. Hyvaksyimme vihjeen ja ratsastimme kotiin.


Torstaina treenasin Alin neljan iranilaisen oppilaan kanssa. Alkuun minulla oli taas vaikeuksia, mutta alkoi kuitenkin menna jo paremmin. Ali keksi, etta otetaan pieni kilpailu kahdelle viimeiselle kierrokselle ja haviajan pitaa ostaa muille jaatelot. Ammuimme kolmea taulua ja Ali otti ajan ja laski tulokset. Mita ilmeisimmin jaatelolla motivoiminen on parasta mita minulle voi tehda, ammuin hyvin ja onnistuin voittamaan kaikki Alin oppilaat! Ajettiin treenin jalkeen kylalle lounaalle ja sain ruusu-ananas-kookos-suklaajaateloannoksen. Ah ihanuutta! 


Illalla treenattiin viela uudemman kerran, mina suoritin IHAA:n  postal matchin kolmen radan haasteen (double shot ja kaksi erilaista triple shottia). Ihanneaika 90 metrin radalle on 14 sekuntia ja ajasta voi saada maksimissaan 5 bonuspistetta, eli 9 sekuntia nopeammasta ajasta ei saa hyotya. Niinpa paadyin valitsemaan ihanan arabiori Sefidin, josta tykkaan tosi paljon ja jonka kanssa on tosi helppo tyoskennella. Viimeksi taalla ollessani Sefid oli hyvin nopea, mutta nyt kuumalla saalla sen vauhti on hitaampi ja koska olimme jo aamupaivalla ratsastaneet se oli valilla minun makuuni liiankin hidas, vauhtimme oli 9-12 sekuntia.


Ampumiselle hidas vauhti teki kuitenkin hyvaa, silla ehdin ajatella enemman ja talla kertaa osasin ajatella jarkevia asioita, eli keskittya toteuttamaan tekniikka mahdollisimman hyvin. Valilla nuoleni sotkeutuivat Sefidin pitkana liehuvaan harjaan, mutta olen tuloksiin tosi tyytyvainen, sain 86,06 pistetta. Erityisen iloinen olen siita, etten ampunut yhtaan nuolta ohi tauluista! Osa meni kylla osuma-alueen ulkopuolelle niin etten saanut pisteita, mutta etenkin edelliseen paivaan verrattuna parannus oli ihan huima. Alikin oli tyytyvainen ja sain viela toisen jaatelon...


Illalla suuntasimme takaisin Teheraniin, silla aikaisin perjantaiaamuna meilla oli lahto junalla 1000km Iranin halki etelaan Yazdin kaupunkiin. Tarkoitus on ratsastaa aavikon halki puolalaisten vieraiden kanssa, mutta suunnitelmaa joudutaan varmasti muuttamaan silla saa on paikallisillakin standardeilla vaarallisen kuuma. Unohdin oman aurinkorasvani vuorille ja ostimme minulle uuden. Nauroin aaneen lukiessani purkin kyljesta: "Store in dry and cool place, between 20-35 Celsius". Mun kasitys viileasta eroaa hiukan yazdilaisesta, katsotaan kuinka pysyn hengissa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti