sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kesä Iranissa: osa 1



Minulle tarjoutui tilaisuus lähteä Iraniin kesätöihin ja samalla treenata intensiivisesti Alin opissa viiden viikon ajan. Matka jännitti, koska en ole erityisemmin kuuman ilmaston ystävä enka myoskaan saanut ennen lahtoa kovin tarkkaa kuvaa siita mita kesatyoni tulisi sisaltamaan. Lisaksi viela unohdin laskea paivat lentoja varatessa ja matkani kestoksi tuli 32 paivaa, kun viisumin saa vain 30 paivaksi. Kaikki on kuitenkin mennyt tosi hyvin: viisumitoimistossa kukaan ei huomannut paria extrapaivaa, taalla vuorilla ei olekaan ihan niin kuuma kuin pelkasin ja tyoni on liikuttaa ja puunata Alin ystavan hienoja nayttelyarabeja.

Pari ensimmaista paivaa tutustuin hevosiin ja tyohon niiden kanssa. En paassyt heti ampumaan selasta, vaan ratsastettiin vuorilla ja harjoiteltiin paljon maasta ampumista, jotta saataisiin muutamia muutoksia aikaiseksi tekniikassani. Edelleen jatan vedon valilla liian lyhyeksi, joten nyt treenasimme pitemmilla 15-25m etaisyyksilla. Tajusinkin jotain oleellista siita, etta jousikaden pitaa tyontaa siina missa oikea kasi vetaa jannetta. Olen tiennyt taman kylla, mutta nyt vasta oivalsin kaytannossa miten sen voi toteuttaa hyvin.

Ali oli itse juuri todennut hyodylliseksi kayttaa jousikadessa peukalon sijaan etusormea nuolen alla. Osumatarkkuus kasvaa, koska nuoli lentaa paremmin: "kalanpyrstolento" eli nuolen sivuttaissuunnassa tekema liike on etusormea kayttaessa pienempi. Mina keskityin viela muihin asioihin koska etusormi tuntui lahinna sekoittavalta, mutta kokeilen sita ehdottomasti kunhan saan isommat korjattavat asiat paremmin selkarankaan.


Torstaina paastiin tiiviisti tositoimiin, kun treenattiin porukalla Alin muiden oppilaiden kanssa. Tasta eteenpain taulut on vahintaan 10m paassa radasta, usein kauempanakin. Liian aikaisin ammuttu nuoli ei todellakaan osu, joten treeni teki hyvaa ajoitukselle ja tarkkuudelle. Oli ihanaa karautella taytta laukkaa taas Alin hevosilla, olen kaivannut tata!

Torstain ratsastuksentayteisen paivan paatteeksi ajoimme Teheraniin, silla perjantaiaamuna ohjelmassa oli perinnejousiammunnan Iraninmestaruuskilpailut. Kisat jarjestettiin nyt ensimmaista kertaa ja ne olivat sikali erityinen tapahtuma Iranissa, etta naiset ja miehet saivat kilpailla yhdessa, vaikkakin naiset ja miehet palkittiin erikseen. Ali oli kisassa jarjestajana ja minut laitettiin kisaamaan. Aluksi etaisyys kohteeseen oli 21m ja siihen ammuttiin 14 kolmen nuolen sarjaa. Kotona olen paassyt treenaamaan vain 10m etaisyydelta, joten en odottanut liikoja kisamenestykseltani. Onneksi tehdessa ehti oppia ja paasin jopa jatkoon eliminaatiokierroksille!


Eliminaatiokierroksilla ammuttiin yksi nuoli 19m paahan, kaksi 23m paahan ja huonoimmat pisteet saanut tiputettiin aina pois. Onnistuin sinnittelemaan mukana yllattavan monta kierrosta, mutta kuumuus ja vasymys tekivat minusta niin naatin, etta vikalla kierroksellani ammun yhden ohi ja sain enaa 2 pistetta osumista. Paasin kuitenkin 24 naisen joukosta sijalle 7! Olen tosi tyytyvainen, koska tama oli ensimmainen jousiammuntakisani ikina.

Iranilaiset pitavat vieraista kovasti ja ulkomaalaisena liikkuminen on ujon ihmisen kauhu, koska huomiota ei voi valttaa. Onneksi tapaamani iranilaiset ovat olleet todella ystavallisia, lampimia ja ihania, joten on ollut ilo jutella ja tutustua. Miljoonassa valokuvassa poseeraaminen ja uutislahetykseen tulkattuna ja joka ikinen hiuskiehkura tarkasti peitettyna paatyminen oli kuitenkin tosi vierasta ja olin aivan poikki kisan jalkeen. Jaateloannoksella ja paivaunilla palasin takaisin elavien kirjoihin.



Eilisen lauantain jouduimme viettamaan isojen liikenneruuhkien takia Teheranissa ja hyodynsimme ajan kaymalla Military Museumissa ja etsimalla minulle koristenauhan, jotta sain viimeisteltya kaftaanini. Tanaan palasimme aikaisin aamulla vuorille ja paiva sisalsi heppojen ja minun treenaamista. Suurimman osan ratsujousiammuntatreenista ratsastamme yksi kerrallaan, mutta stressin lisaamiseksi ammumme valilla myos ryhmassa. Laukkaan lahdetaan rinnakkain ja hevoset saavat itse valita jarjestyksensa. Kavioista sinkoilevat hiekka ja kivet tekevat mielenkiintoisen sokeuselementin, huomasin parhaaksi tavaksi laukata ja nokittaa silmat kiinni ja raottaa silmia vain juuri ampumisen ajaksi saatuani ekalla kierroksella reippaasti hiekkaa silmiin. Tama taktiikka toimi, jopa osuin!



Tanaan oli myos sikali erityinen paiva, etta ajoimme paivalla korkeammalle vuorille ja paastimme Alin Booran-haukan takaisin vapauteen nauttimaan villihaukan elamasta. On ollut ihanaa tutustua Booraniin, oppia hiukan haukankasittelyn alkeita ja nahda metsastysharjoittelua. Booran on kulkenut aina mukana kaikkialle minne olemme menneet, joten nyt sen paikka huoneessa tuntuu tyhjalta. Mutta voi miten onnelliselta se naytti kadotessaan siniselle taivaalle vuorien lomaan! Ensi vuonna se varmaan saa poikasia. Booran on muuttohaukka, joten se saattaa paattya muuttamaan vaikka Suomeen!

Koko viikon ajan Booranin painoa on tarkkailtu, jotta se varmasti on sopivan pulskassa kunnossa vapautusta varten. Ilmeisesti sama projekti on ollut kaynnissa minunkin suhteeni, silla olen usein vahan huono syomaan mutta nyt olen viikon Alin painostamana syonyt tosi hyvia persialaisia ruokia. Herrasmiehena Ali totesikin: "Now you're fat enough, now I can kill you!" Katsotaan millaista treeniraakkia se sitten ensi viikon osalta tarkoittaa!


Kuvat: Ali Ghoorchian

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti