keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Ensimmäiset kisat - Puola!




Lähdin opettajani Ali Ghoorchianin yllyttämänä Puolaan kansainvälisiin GP-kisoihin huhtikuun lopussa hakemaan kokemusta kisatilanteesta. Reissu oli hieno kokemus, joka opetti paljon ja tarjosi tilaisuuden tutustua ratsujousiampujiin ympäri maailmaa!

Matkustaminen sujui helposti, lento Gdánskiin on lyhyt ja junalla oli helppo kulkea Olsztyniin, josta sain kyydin perille Grunwaldin taistelukentälle. Majoittuminen tapahtui joko yhteishuoneessa tai omassa teltassa, järjestäjät auttoivat halukkaita hankkimaan majoituksen myös muualta. Yhteismajoitukseen kannattaa varautua retkeilyvarustein ja korvatulpin! Illat kuluivat niin rattoisasti ja yhteishuone oli sen verran äänekäs paikka, että totesin nukkuvani paremmin taivasalla viereisessä metsässä ja osan öistä olin tallissa, jonne rakensimme heinäpaalia levittämällä oikean luksusmajoituksen!

Ensimmäisenä päivänä meillä oli lämmittelynä hauska maasta ampumisen kisa, jonka viisi rastia sai suorittaa valitsemassaan järjestyksessä. Rasteilla ammuttiin puulinnassa etenemällä, aikarajaa vastaan, pitkiltä matkoilta ja pyörivän puuhevosen selästä. Kisan suorittaminen oli hauskaa harjoitusta ja kohteet olivat paikallaan koko kisan ajan, joten maasta sai treenata niin paljon kuin vain jaksoi ja aina löytyi seuraa.

Ensimmäiseen päivään kuului myös hevosten valinta. Hevoset majoittuivat telttatallissa ja tarhoissa kisa-alueen vieressä. Vieraalla hevosella kisaaminen on mielenkiintoinen elementti ratsujousiammunnassa. Toisaalta suhde kisakumppanin kanssa ei ole erityisen syvä, mikä tuntuu minulle hyvin kummalliselta ja ehkä joidenkin ihmisten kohdalla voi ajaa enemmän kohti ajattelua, jossa hevonen on yksi suorituksen väline eikä kisatoveri. Toisaalta näin pääsee ratsastamaan erilaisia hevosia ja saa paljon etua monipuolisesta ratsastuskokemuksesta ja kyvystä toimia hyvin eri tyyppisten hevosten kanssa. Omalla hevosella sai toki myös kisata, mutta valtaosa kisaajista tuli ulkomailta ja valitsi hevosen järjestäjän tarjoamien joukosta. 

Kovin montaa hevosta ei ehdi kokeilla ratsastuksen aikana, joten järjestäjien apu toiveiden mukaisen hevosen löytämisessä oli tarpeen. Alin suunnitelmana oli etsiä minulle turvallinen, keskivauhtinen hevonen ratsuksi ensikisoihin. Kokeilin ensimmäiseksi Batman-nimistä puolalaista ponia, joka oli valtavan suloinen mutta melko hidas radalla ja hiukan vekkuli poniluonne. Sillä oli ihan hauska ratsastaa mutta en saanut sen kanssa kovin vahvaa yhteyttä. Päädyin kokeilemaan isoa harmaata Szynka-tammaa, joka tuntui parin laukan perusteella kaikin puolin sopivalta.

Kisoissa toivottiin osallistujilta historiallista vaatetusta ja sain ystävältäni lainaksi ihanan persialaistyylisen kaftaanin, joka toimi ampuessa ja ratsastaessa tosi hyvin. Näissä kisoissa kypärä olisi ollut sallittu, mitä en tiennyt. Moni osallistuja oli naamioinut kypäräänsä hiukan, mutta osa ratsasti myös tavallisissa ratsastusvaatteissa. Kisat olivatkin minun silmissäni kulttuurien kohtaaminen myös siinä suhteessa, että siellä kisasivat rinta rinnan "historiaa elävöittävät ratsujousiampujat" ja "urheiluratsujousiampujat", äärimmäisen nopeat ratsastajat, hyvin hitaasta laukasta ampuvat ja kaikki näiden välimuodot. Minulle oli hyvin antoisaa seurata, millaisia erilaisia taktiikoita ihmisillä oli ja miten kulttuurissa selvästi tuntuu olevan kaksi yhteen sulautuvaa puolta, ratsujousiammunta historiasta kumpuavana taistelutaitona ja ratsujousiammunta modernina urheilulajina.

Kisapäivistä ensimmäisenä kilpailtiin unkarilaisella radalla, jossa 99m radan keskellä olevaa kohdetta sai ampua edestä, sivulta ja takaa niin monta kertaa kuin ehti. Enimmäisaika radalle oli 20 sekuntia, jokaisesta ajan alittavasta sekuntista sai yhden pisteen ja jokaisesta ylittävästä miinuspisteen. Radalla ratsastettiin kolme harjoituskierrosta ja yhdeksän kisakierrosta. Kilpailijat jaettiin ryhmiin ja jokaisen ryhmän suoritukseen meni noin tunti aikaa. Koko päivä kuluikin nopeasti muiden ampumista katsoessa, omaan suoritukseen valmistautuessa ja ratsastaessa. 

En ole koskaan aikaisemmin tullut kokeilleeksi unkarilaista rataa, mutta päädyimme siihen että ammun muutaman nuolen tarkasti läheltä. Piti olla helppo nakki siis ja harjoituskierroksilla sainkin vielä pari vaivaista osumaa, mutta kas kummaa, kisasuoritusten alkaessa unohdin kaiken oppimani ja suihkin lyhyellä vedolla surkeita laukauksia minne sattuu, en kuitenkaan tauluun. Kierros kierrokselta osumatarkkuuteni olemattomuus nöyryytti, olisin masentunut jos ei olisi naurattanut niin paljon. Ali repi hiuksia päästään ja lupasi syöttää minut haukalleen ja uusi tuttavuuteni Emil Erikssonkin lupaili tuskaista kuolemaa Ruotsissa. Radan sai aloittaa nuoli nokitettuna ja vaikka olin ryhmäni nopein ratsastaja, tuntui silti että lähelle maalia ratsastaminen kesti ikuisuuden ja ehdin ajatella kaikkea mahdollista turhaa siinä välissä, ampuen keskittymättä ja huonosti. 

Onneksi sitten yhdellä kierroksella juuri nostaessani laukan kärpänen lensi silmääni, häkellyin siitä ja pam - ammuin keskelle maalitaulua! Eri maalitaulu kyllä kuin oli tarkoitukseni, mutta sain silti raikuvat hurraahuudot ja tuuletin niin etten edes yrittänyt ampua uudestaan. Sain vielä pari osumaa, osa juuri maalialueen ulkopuolelle. Sain kuitenkin jonkin verran nopeuspisteitä, joten lopulta en ollut ihan viimeinen vaan sijalla 43/44. Suoritus harmitti, mutta onneksi ihmiset olivat ihania ja kannustavia, ja väittivät kovasti että ekaksi kisaksi suoritus oli hyvä ja lisäksi toimin Szynkan kanssa hyvin yhteen. Kokemuksena tämä unkarilainen rata oli tosi arvokas: paineen alla palaa helposti vanhaan, muka jo pois opittuun tekniikkaan ja mikä tärkeintä, hauskaa voi olla vaikka suoritus menisi miten huonosti!


Toisena kisapäivänä ratsastettiin korealainen rata, jossa oli kolme harjoituskierrosta ja kisasuorituksina kaksi kierrosta kahteen tauluun, kaksi kierrosta kolmeen tauluun ja kaksi kierrosta viiteen tauluun. Taulujen välimatka toisiinsa oli 25m. Aikarajan alittavista sekunteista sai enää puoli pistettä, ylittävistä miinus puoli. Nyt osuin jo heti harjoituskierroksilla paremmin ja olin edellisillan treenin ja sisuuntumisen jälkeen paremmassa mielentilassa kisan alkaessa. Kahden ja kolmen taulun suorituksissa nuoliin ei saanut koskea ennen radan alkua, joten selvintä oli kohottaa kädet sivuille tuomarin näkyville ja ajanoton alettua aloittaa nokittaminen. Nyt suoritukset menivät jo paljon paremmin - edelleen joitakin lyhyitä vetoja, mutta kun vedin hyvin, myöskin osuin. Ammuin jopa pari täysosumaa! Etenkin viiteen tauluun ampuminen oli tosi kivaa, rytmitys onnistui hyvin ja oli sopivasti aikaa nokittaa ja ampua jokaista taulua. Ammuin molemmilla kerroilla yhden ohi, mutta olin silti jo todella tyytyväinen suoritukseen.
Päivä oli melko lämmin ja Szynka alkoi olla hiukan väsynyt, sillä se oli jo ollut toisella ratsastajalla. Arvokkaana tammana häntä ei sopinut komennella liian kovalla otteella, pohkeiden antaminen radalla aiheutti kiukkuisia laukanvaihtoja joka askeleella, joka vaikeutti ampumista ja hidasti suoritusta. Tämä luonteenlaatu on onneksi minulle tuttu ja yhtä lukuunottamatta radat meni hyvin, kun pidin Szynkan kanssa yllä sopua ja hyväntuulisuutta. Tuloksissa olin korealaisella radalla 33/44, johon olin tyytyväinen - iso parannus edelliseen päivään!

Illalla meillä oli ohjelmana yöjousiammuntaa! Teippasimme valotikut nuoliin ja suuntasimme kentälle, jossa kaukana edessämme näimme tulin valaistun maalitaulun. Ammuimme yhteislaukauksen taivaalle ja nuolet pienine valoineen sinkoutuivat yön pimeyteen kuin tulikärpäset! Etenimme isossa porukassa nuolelta toiselle ja oman nuolen löytäessään sen sai ampua uudelleen. Etenimme aina maalitaululle saakka ja keräsimme sitten kaikki nuolet ja lähdimme kohti uutta kohdetta. Maalitauluja oli yhteensä kolme ja onnistuin ampumaan niistä kahta suoraan keskellä olevan tiikerin suuhun!

Viimeisenä kisapäivänä oli puolalainen 400m rata, jossa oli avoimia alueita, S-kurveja, kohteita radan molemmilla puolilla ja suoraan alhaalla. Odotin rataa mielenkiinnolla sillä en ollut koskaan aikaisemmin ratsastanut sellaista, en edes kokeillut ampua suoraan maahan tai laukasta hevosen oikealle puolelle - jos ei lasketa edellisen illan harjoituksia puuhevosella! Rataa ei saanut harjoitella ollenkaan vaan se käveltiin kerran läpi isolla porukalla ja kisasuorituksia oli kaksi. Rata vaikutti hauskalta heti ensisilmäyksellä ja sitä se myös oli, hauskimpia ratoja joita olen ikinä ratsastanut!

Rata alkoi isolla avoimella alueella, jossa sai ratsastaa korkeintaan 35m päähän isosta kohteesta, johon osumisesta sai 10 pistettä ja heti kohteen viereen osumisesta 5 pistettä. Seurailin muiden suorituksia ennen omaani. Szynkan toisella ratsastajalla oli hiukan ongelmia avoimella alueella ja Szynka oli koko radan melko hidas ja kärttyinen. Maksimiaika radalle oli 1 min 40 s ja jokaisesta ajan alittavasta sekunnista sai puoli pistettä, ylittävistä miinus puoli pistettä. Laskeskelin, että menettäisin hitaan ajan takia pisteet vaikka osuisinkin kohteeseen, joten päätin taktikoida ja oikaista suoraan avoimen alueen läpi radalle. Idea oli hyvä, sillä vaikka Szynka hämmentyi suunnasta hetkeksi, se innostui laukkasuorasta ja meni koko radan reippaasti, joten saimme todella hyvän ajan.

Myös minä onnistuin osumaan hyvin, pari hutia tuli mutta suurimpaan osaan osuin ja sain jopa pari todella hyvää osumaa! Rata oli ihanalla tavalla haastava, vaati melko nopeaa reagoimista eri puolilla oleviin kohteisiin, tasapainoa ja keholla ratsastamista. Szynka toimi todella hyvin, meni juuri sinne minne halusin ilman tarvetta ohjille. Radan loppuessa olin aivan täpinöissäni ja huohotimme yhdessä Szynkan kanssa kävellessämme ylös kukkulalle odottamaan muita kisaajia.

Toinen kierros oli yhtä hauska ja meni vielä paremmin, tosin yhteen tauluun en kerennyt ampua sillä nuoli jäi jumiin viineeni ja kesti hetken ennen kuin sain toisen nuolen käsiini. Kaikkiaan olin todella tyytyväinen ja hykerrellen hoidin Szynkan takaisin talliin.


Illalla oli palkintojenjako kukkulalla Grunwaldin taistelumuistomerkkien luona. Radan tuntumassa olevalla rinteellä oli koko kisojen ajan hulmunnut jokaisen osallistuvan maan lippu, olin ihan otettu nähdessäni Suomen lipun siellä ja nyt pääsin kantamaan sen ylös tuuliselle kukkulalle loppuseremoniaa varten. Olin etukäteen niin keskittynyt ajattelemaan kisat harjoituksena, etten ollut ajatellutkaan edustavani samalla Suomea ennen kuin näin lipun!

(c) AMM Archery Jagoda Tomaszewska
Palkintojenjaossa eri ratojen ja kokonaiskilpailun voittajat julkistettiin ja kuorrutettiin mitalein. Myös parhaat hevoset palkittiin hierontalahjakorteilla! Tunnelma oli hilpeä, mutta osaltani vielä riemukkaammaksi se muuttui, kun sain tietää puolalaisen radan tulokset - olin SEITSEMÄS!! En olisi todellakaan odottanut niin hyvää tulosta kovatasoisessa kansainvälisessä kisassa! Pompin ympäri kukkulaa Suomen lippu kourassa ja olin tosi iloinen. Alikin oli ylpeä ja lupasi hankkia haukalleen viiriäisiä ruuaksi minun sijaani... Kokonaispisteissä olin sijalla 35/44, johon olen tyytyväinen.

Lähtö tuntui haikealta, tässä porukassa olisi mielellään viettänyt pitemmänkin aikaa! Illalla kuitenkin lähdimme kotimatkalle Ruotsin tiimin kanssa ja matkustimme läpi yön Gdánskin lentokentälle, jonne saimme makuupusseinemme tehtyä oikein hyvän leirin jossa nukkua lentojen lähtöön saakka.

Kotiin päästyäni olin äärimmäisen voipunut ja todella onnellinen. Kisat olivat ihan mahtava kokemus ja toivon pääseväni pian uudestaan. Ehkä ensi vuonna saamme GP-sarjaan Suomen joukkueen? Toivotaan!


Kuvat: Ali Ghoorchian & Jagoda Tomaszewska
Videot: Linnéa Beijar





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti