sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Ali talvisessa Suomessa


Ali ja suomenhevosori Mauri
(c) Tero Ulvinen
Ali in the Finnish winter

This time it was Ali Ghoorchian's turn to travel to the cold, snowy Finland for horseback archery! Ali stayed here for 2 weeks and during that time we had two bigger horseback archery clinics and many private lessons all around Finland. All the clinics and classes went well and I enjoyed a lot listening to Ali's teaching, learning some new things and watching people to have fun and learn. We also tried some fun winter sports mixed with archery: ice skating archery and sledge archery! The time passed fast and too soon it was time to say bye to Ali at the airport. We hope Ali enjoyed his stay and comes back soon to teach in Finland again!

*

Nyt oli jälleen puolestaan Alin vuoro matkustaa kylmään pohjolaan ratsujousiammunnan merkeissä! Paksuun lumihuntuun pukeutunut Suomi olikin kauneimmillaan Alin saapuessa marraskuun puolivälissä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ali oli Suomessa yhteensä kaksi viikkoa ja tämä aika sisälsi hyvin intensiivistä yhdessäolemista ja eri puolille Suomea matkustamista.

(c) Saana Janhunen
(c) Saana Janhunen
Suuntasimme heti seuraavana päivänä auton nokan kohti Seinäjokea. Pysähdyimme ystävämme Ninan luona puolivälissä matkaa nauttimaan ihanasta vieraanvaraisuudesta, herkullisesta ruuasta ja aurinkoisessa pakkassäässä ampumisesta. Illalla hurautimme vielä loppumatkan Seinäjoelle, jossa oli ensimmäinen ratsujousiammunnan viikonloppukurssi Equestrian Martial Arts Clubin järjestämänä ratsastuskoulu Kipinän tiloissa.

Kurssilla oli reilu kymmenkunta osallistujaa ja todella innostunut ja hyvä ilmapiiri. Kansainvälisyyttä lisäsi kaksi Ruotsista paikalle saapunutta ratsujousiampujaa, joiden riemukkuus toi hymyn kaikkien huulille. Kaikkiaan kurssi oli todella iloinen ja ihana kokemus, mutta kuitenkin samaan aikaan hyvin asiapitoinen ja opettavainen. Vaikka olen kuullut Alin tavallisen tekniikkaopetuksen jo moneen kertaan, nautin aina perusteellisesta tekniikan läpikäymisestä. Joka kerralla mieleeni tarttuu joku uusi seikka tai painotus, joka aiemmin on ollut osaltani vähemmällä huomiolla. Tällä kurssilla erityisesti ampumista tehostava hengitys oli sellainen asia, johon yritin keskittyä. Ali ei tällä kertaa tuonut omaa joustaan mukanaan joten hän lainasi paljon minun joustani opetuksessa, mutta pääsin myös itse ampumaan maasta käsin aika paljon. Oman opettamiseni kannalta oli todella kiinnostavaa myös kiertää oppilaita Alin mukana, miettiä mitä itse korjaisin ja kuunnella miten Ali opetti kutakin.

Lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna pääsimme myös pienen lammen jäälle luistelemaan ja kokeilemaan luistelujousiammuntaa! Se olikin tosi hyvää harjoitusta, koska siinä yhdistyy liike, tasapaino ja ammunta vähän samoin kuin hevosen selässäkin. Pienet tasapainottavat liikkeet jousikädessä saivat nuolen loikkaamaan aivan minne sattuu, mutta nopeasti jutun jujun sai kiinni. Tosin Ali-raukka ei koskaan ollut luistellut aikaisemmin ja ei ihan vielä saavuttanut sulavasta luistelusta nauttimisen tilaa, mutta pärjäsi kuitenkin ensikertalaiseksi loistavasti eikä edes kaatunut kertaakaan!

video


(c) Elina Puhjo
Maanantaiaamuna ajelimme pitkän matkan Seinäjoelta Helsinkiin, onneksi Ali ja kyydissämme liikkunut Elina olivat hauskaa seuraa ja matka taittui melko nopeasti. Illalla menimme Alin kanssa koululleni tapaamaan fysioterapian opettajaani, sillä aloittelen opiskeluprojektia liittyen ratsujousiammunnassa käytettäviin lihaksiin ja ampuma-asennon biomekaniikkaan sekä tyypillisten vaivojen ehkäisyyn. Mittasimme EMG-laitteistolla lihasaktivaatioitani jousen jännittämisen aikana, tutkimme ultraäänellä pallean, syvien vatsalihasten ja lantionpohjan antamaa tukea ja katsoimme neljällä videokameralla vetoani eri suunnista. Projekti on vasta aivan alussa mutta olen siitä innoissani, aihe on todella mielenkiintoinen! Lisäksi oli kiehtovaa, miten tarkasti opettajani anatomisista lähtökohdista antamat ohjeet ja Alin persialaisesta perinteestä kumpuavat ohjeistukset vastasivat täsmälleen toisiaan: Alin opettama hyvä ampumatekniikka on myös biomekaanisesti järkevä ja ei kuormita turhaan niveliä tai lihaksia, jolloin kipujen ja vammojen riski pienenee.

Viikonlopun aikana sää lauhtui plussan puolelle, joten tiistaina päätimme ottaa ilon irti talvisäästä pulkanlaskun merkeissä vielä kun pystyimme. Pulkka ja ufoliukuri ratsuinamme ja pehmustetuilla aseilla taistellen vietimme tosi hauskan iltapäivän pulkkamäessä. Koska poikaystäväni lähti mukaamme napsimaan kuvia ja videoita, saimme tehtyä taisteluistamme myös hulvattoman videokoosteen.



(c) Anna Minkkinen
Viikon aikana sateet pyyhkivät lumet mennessään ja marraskuun pimeys astui tilalle. Ohjelmaamme kuului pienryhmätunteja eri puolilla Etelä-Suomea: Kouvolassa, Turussa ja Hyvinkäällä. Kävimme pariin kertaan paikallisessa persialaisessa ravintolassa syömässä ja laitoimme kotona erilaisia suomalaisia tai iranilaisia ruokia. Kävimme tietenkin myös moikkaamassa Jaffa-arabia!

Perjantai-iltana lupailin Alille että luvassa olisi hänelle yllätysjuhlat. Ali oli kuitenkin melko kauhuissaan kun sateisena, tuulisena ja pilkkopimeänä iltana johdatin hänet Seurasaaren sillalta sivuun meren rannalla olevaa pimeää polkua pitkospuille ja kohti Pukkisaaren rautakautista kauppakylää, josta pimeässä ei äkkiseltään saanut mitään käsitystä. Keskiliesimajassa paloi kuitenkin Alia varten tulet ja lyhdyt ja siellä oli kotoisaa istua pienellä porukalla ja jutella Persiasta, Suomesta ja kaikesta mahdollisesta muustakin. Ali sai myös pienen esittelykierroksen Pukkisaaren rakennuksista ja viikinkiaikaisesta asumisesta.
(c) Santtu Hämäläinen
(c) Anna Minkkinen
Lauantaina suuntasimme Jatilan tallille Mäntsälään toista viikonloppuklinikkaa varten. Osallistujia oli jälleen reilu kymmenen ja kurssi oli tiivis paketti maasta ammuntaa, teoriaa ja ratsujousiammuntaa. Oli mahtavaa että kurssilla oli jälleen sekä vanhoja tuttuja että uusia ratsujousiampujia! Tällä kertaa en itse ampunut, vaan tein mielikuvaharjoituksia ilman jousta, seurasin Alin opetusta ja toimin jonkin verran apuopettajana. Kurssi oli jälleen todella antoisa, mutta aloin olla jo aika väsynyt etenkin kun viikonlopulle sattui muutama huonommin nukuttu yö. Kaikki sujui kuitenkin oikein hyvin ja kurssista jäi tosi hyvä mieli!

Maanantai-iltana oli viimeinen opetussessio, kun suuntasimme Jatilan maanantaitreeneihin, joissa tietenkin myös haluttiin hyödyntää Alin läsnäoloa. Treeni pienellä porukalla maasta ja selästä oli tehokasta ja ilmapiiri oli upean rento, iloinen ja samalla päättäväisen tavoitteellinen. Ja tuloksia todellakin tuli, jokainen osallistuja ampui viimeisenä osumanaan tosi hyvin pieneen back shot-kohteeseen!
(c) Anna Minkkinen

Torstaiaamuna Ali lähti sateisesta Suomesta kohti Iranin lämpöä ja aurinkoa - paitsi että hetkinen, Tehranissa satoikin lunta ja oli pakkasta     -15 astetta! Alin ajatuksia Suomesta ja suomalaisista kotiinpaluunsa jälkeen:




(c) Saana Janhunen




"On the way back to Iran I had enough time to think about this past year and the big and small things associated with Finland, horseback archery and Finnish horseback archers. I honestly love this country and its culture, honest people and their kindness and loyalty above all. I can not say that I'm jealous but I am sure that I will try to have some of the Finnish features in myself.

I have been a teacher for most of my life, first in art university and then in horseback archery. I can honestly say that the clinics in Finland have been one of my best experiences as a teacher!

The old story of a teacher and a student is going to become a strong bridge between two different cultures for the sake of this fascinating sport. Persian old sport with thousand years history and modern sport in Finland. Dreams are going to be true. Surely it is not easy but I am sure about future and waiting to see you all in international battles on fast horses, brave and honest Finn horseback archers!"

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Lumitreeniä!

(c) Elina Puhjo
Training in the snow!

The snow came early this winter and I love it! I feel a little girlish and funny with my long wool kaftan and winter riding skirt, but those are extremely comfortable and warm clothes for cold climate. We went with Jaffa for the first time training at the trot racing track nearby. It's an excellent place for horseback archery training because it's safe, not slippery and there is lots of space. Nocking with numb fingers is not very fast, but with speedy Jaffa also single shot is very good training. Still I have some mistakes in my technique but mostly it's getting better!

*

Lumi tuli tänä vuonna aikaisin, ihanaa! Rakastan talvea ja oli ihanaa kaivaa talviratsastushame kaapista ja suunnata valkoiseen tallimaisemaan. Väkersin myös palalaarista löytyneestä villakankaan palasta talvikaftaanin viileän kelin ampumista varten. Kokonaan pitkiin villavaatteisiin toppautuneena on vähän hölmö olo, mutta ne ovat päällä ihanan lämpimät ja eivät häiritse ampumista. Ratsastushameen tekeminen pari talvea sitten oli yksi parhaimpia päätöksiäni, koska hame ei tule ratsastajan ja hevosen väliin mutta jalat lämpenevät tosi hyvin kaksinkertaisen villan alla. Sillä pärjäsin viime vuonna Lapissa 40-asteen pakkasessa heppamaastoja vetäessäkin!

Nyt päästiin ekaa kertaa Jaffan kanssa harjoitusraviradalle ampumaan. Ravirata on tosi hyvä paikka ratsujousiammuntaan, pohja on hyvä, matka ei lopu kesken ja eri kohtiin rataa saa rakennettua erilaisia harjoituksia. Jaffa rakastaa kiitää lujaa joten single shot yhdellä omalla taulullani oli oikein hyvää treeniä, ajoituksesta täytyy muistaa pitää huoli tai ei toivoakaan osua. Kylmässä sormet on sen verta kömpelömmät, että nopea nokitus ei suju aina ihan niin luontavasti, joten senkin kannalta ampumatekniikkaan keskittyminen yhdellä taululla oli hyvä idea. Kuvista näkee, että vieläkin hiukan haen käsien asentoa (esim. kahdessa ekassa kuvassa kyynärpää osoittaa ulospäin ja kasvot on kaukana nuolesta), mutta yleensä juuri ennen laukaisua saan hyvän suoran linjan. Kuvia tosiaan nappailtiin urakalla, koska tarvitsin talvisia kuvia hauskaa joulukalenteriprojektia varten. Päivitän tästä projektista lisää myöhemmin!

Ystäväni Elina oli urhea kuvaaja haastavasta valosta ja jäätyvistä sormista huolimatta, ja saimme paljon hienoja lumisia kuvia! Lisäksi saatiin vihdoin toteutettua pitkään suunnitelmissani ollut projekti, jossa koostin samalle videolle pätkiä tämän vuoden ratsujousiammuntaseikkailuiden varrelta. Videon editoiminen oli hauskaa ja saimme paljon uusia ideoita niin hyödyllisiin kuin hyödyttömiinkin mutta hauskoihin videoprojekteihin! 

Tässä videokooste ja kuvia marraskuun piristykseksi!












Seuratoimintaa ja titteleitä!



Association and fancy titles!

Good news: The Mounted Archers of Southern Finland (ESRAJA) is now an official association under Finnish Horseback Archery Association! Horseback archery is growing fast in the Southern Finland region and we started thinking that it would be good for the sport to have an local association for organizing events, buying targets, searching for co-operators etc. Now it's done and I ended up to be the chairman for the rest of the year 2016! Also I got accepted as an official horseback archery teacher under Finnish HBA Association. I had my first own clinic for 9 participants and everything went really well. I really enjoy teaching and watching people to learn! I hope to do it a lot in the future.

*

Hyviä uutisia ratsujousiampujille! Marraskuun alussa saimme virallisesti rekisteröityä Etelä-Suomen Ratsujousiampujat ry:n eli ESRAJA:n. Jatilan treenitoiminnan kasvaessa, Etelä-Suomen toiminnan lisääntyessä ja uusien harrastajien aloittaessa lajia huomasimme, että paikallisyhdistykselle alkaisi olla tarvetta. Yhdistyksen kautta tapahtumien organisointi ja niistä tiedottuminen helpottuu, yhteistyökumppaneiden hakeminen paikallisista jousiammuntaseuroista, ratsastustalleista ja alan liikkeistä mahdollistuu ja lisäksi jäsenmaksuilla voi hankkia maalitauluja, lainavarusteita yms. jotka helpottavat kaikkia harrastajia ja uusia kokeilijoita. Niinpä lopulta ryhdyimme tuumasta toimeen, pidimme pienen perustamiskokouksen ja laitoimme viralliset paperit Patentti- ja rekisterihallituksen käsittelyyn.

Nyt kun yhdistys on virallisesti olemassa, pääsee toiminta kunnolla käyntiin! Ensimmäisenä varsinaisena yhdistyksen tapahtumana on luvassa pikkujoulutapahtuma, jossa yhdistetään ratsujousiammuntakisat, yhdistyksen vuosikokous ja ratsujousiampujien illanvietto. Tällä hetkellä toimin yhdistyksessä niinkin arvokkaalla tittelillä kuin puheenjohtajana. Katsotaan mihin ensi vuoden osalta päädyn!

Etelä-Suomen alueella kuitenkin on tapahtunut ja tapahtuu vielä ennen tuotakin. Ensi viikolla iranilainen opettajani Ali Ghoorchian saapuu jälleen Suomeen ja luvassa on viikonloppuklinikat Seinäjoella ja Mäntsälässä, muutamia pienryhmätunteja ja tietenkin myös kaikkea muuta hauskaa oheistoimintaa!

Myös minäkin pääsin vetämään kurssia! Viime viikonloppuna pidin ensimmäisen oman ratsujousiammuntakurssini Jatilassa yhdeksän hengen kurssiporukalle. Osallistujia oli aivan ensikertalaisista kokeneempiin ratsujousiampujiin. Yhden päivän kurssilla ammuttiin ensin maasta ja sitten selästä kahdessa ryhmässä. Päivä sujui hyvin vaikka sitä etukäteen vähän jännitinkin ja oli tosi hauskaa. Opettaminen on minulle todella innostavaa ja on mahtavaa nähdä, miten kurssilaiset kehittyvät. Aloin heti miettiä uusia harjoituksia ja parannuksia seuraavia kursseja varten, joten niitä on varmasti luvassa!


Tänään minut myös hyväksyttiin virallisesti Suomen Ratsujousiampujain Liiton kouluttajaksi. Kouluttajaksi pääseminen vaatii kisakokemusta, kolme opetuskertaa ja niiltä saatua palautetta, vähintään HA1-tasoa IHAA:n grading-tasoluokitusjärjestelmässä ja kirjallisiin tenttikysymyksiin vastaamista. Liiton hyväksymiä kouluttajia on tällä hetkellä Suomessa kolme, Tero Ulvinen Seinäjoella, Marko Suhonen Kouvolassa ja nyt minä Helsingissä. Jos siis haluat opetusta ratsujousiammunnassa, nyt minulla on siihen virallinenkin pätevyys! Yhteyttä voi ottaa sähköpostilla anna.esraja@gmail.com .

Kuvat: Miro Lahtela. Kuvat Ratsujousiammunnan lauantaikurssilta 29.10.