keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Syyskisat Mäntsälässä


Lokakuun ensimmäisenä päivänä oli taas aika suunnata aikaisin aamusta tallille hakemaan Bambia ja lähteä kohti kisoja, tällä kertaa Mäntsälään Jatilan Tallille. Kisaratana oli kuuden laukan unkarilainen rata, joka on myös tällä hetkellä IHAA:n Postal Match-haasteena, eli tulokset lähetetään myös kansainväliseen vertailuun. 

Edeltävällä viikolla ammuin jonkin verran pitkää matkaa, 30-45 metriä. Osumiseen alkoi tulla orastavaa varmuutta, joten otin yhdeksi tavoitteeksi saada edes yhden pitkän matkan osuman. Sen lisäksi päätin lähinnä tavoitella sitä, ettei kisassa tulisi nollakierroksia ja että ampumatekniikka säilyisi hyvänä. Perjantai-iltana ystäväni Anni saapui meille yöksi ja treenien ja nuolten rakentelun parissa vierähtikin aikaa aamuyölle saakka. Aikaisin seuraavana aamuna lähdimme vetämään ratsujousiammuntakurssia Sipooseen, jonka jälkeen kävimme Bambilla, treenasimme itse ampumista, käytimme frettini Drasekin kävelyllä, menimme saunaan ja jäimme juttelemaan... Hupsis, kello oli taas kolme aamuyöllä kun vihdoin pääsimme nukkumaan. Saimme kyllä pohdittua tosi hyvin asioita ratsujousiammuntaan ja kilpailupaineisiin liittyen, mutta hyvien yöunien ja riittävän levon kannalta ei ehkä ollut juhlimista kun heräsimme sunnuntaiaamuna klo 6:30 jotta ehdimme vielä lämmittelyksi ampua muutaman kierroksen ennen lähtöä tallille. 

Lähdimme tallilta ystäväni Satun kyydillä Mäntsälään ja matka sujui hyvin. Perillä Bambi pääsi karsinaan ja me suuntasimme radalle pystyttämään unkarilaista telinettä. Pystyttelyssä vierähtikin hetki ja jäin sitten kuitenkin auttelemaan, vaikka olin päättänyt olla tiukkana etten tällä kertaa käyttäisi ihan hirveästi energiaa kisavalmisteluihin. Lopputuloksena tuli aika kiire laittaa Bambi valmiiksi ja lämmitellä kun aikataulu oli jo muutenkin hiukan myöhässä, joten omalle rauhoittumiselle ei jäänyt oikeastaan aikaa. Oma mieli ja keho olivatkin sitten ihan pöhkössä tilassa kisoihin lähtöä varten, sydän pamppaili ja kädetkin melkein tärisivät yleisesti stressaantumisesta. Bambi tietenkin reagoi mielialaani kuin peili ja harjoituslaukalla ampaisi odottamani 8-9 sekunnin vauhdin sijaan 90 metriä hiukan päälle 6 sekunnissa. Vaihdoin äkkiä kaikki tekemäni suunnitelmat ja päätin käyttää kaiken keskittymisen keskimmäiseen maalitauluun osumiseen. Harjoituslaukka ampuen sujuikin hyvin, sain napakan osuman keskimmäiseen tauluun ja päätin että nyt vain jatkan samaa rataa ja katson mihin se riittää.

Ensimmäinen kisakierros alkoi ja kisasin ensimmäisen ryhmän ensimmäisenä ratsastajana. Ampaisimme Bambin kanssa vauhtiin ja ammuin heti lähtöporteilta ekan laukauksen, sitten nokitin ja keskityin toiseen laukaukseen, odotin mielestäni hyvää hetkeä - ja ammuin telineeseen, mutta tiukasti vähän pistealueen ulkopuolelle. Mieleen tulvahti harmitus ja ajatus "Äh ei, nollakierros!". Ammuin viimeisenkin nuolen mutta vailla varsinaista yritystä osua. Pöh, tavoitteeni siitä ettei tulisi nollakierroksia oli nyt mennyt. Päätin kuitenkin etten jää märehtimään asiaa vaan otan kisan treenin kannalta ja seuraavat kierrokset voivat pelastaa vielä paljon. Niinpä lähdin toiselle kierrokselle, ammuin taas ensimmäisen nuolen hyvissä ajoin ja keskityin toiseen - ja ammuin aivan sentillä pistealueen ulkopuolelle. Nokitin jo automaattisesti viimeisen nuolen, mutta harmistuin sitten niin että otinkin sen pois jänteeltä ja laitoin takaisin nuoliviineen kiukusta puhisten. Harmitus kyllä lähti saman tien kun hidastin laukan käyntiin ja totesin että olenhan minäkin nyt varsinainen hölmö, ja lupasin itselleni suhtautua kisaan nyt järkevämmin ja ihan oikeasti vaan treenin kannalta.

Päätinkin sitten hiukan pohtia aikaisempia kierroksia, ja totesin että ensimmäinen laukaukseni eteenpäin meni aina vasemmalta ohi. Niinpä kolmannella kierroksella tähtäsin reilusti oikealle ja jes, nuoli napsahti hienosti maalitauluun pistealueelle 45 metrin päästä! Riemastui valtavasti ja ammuin taas keskimmäisen taulun niukin naukin ohi pisteiltä, mutta nyt koko homma melkein vain nauratti. Neljännellä ja viidennellä kierroksella en enää saanut ensimmäistä laukausta osumaan, mutta sen sijaan osuin molemmat toisella nuolellani. Alkoi jälleen tulla se olo, että kyllähän minä tiedän miten tämä homma sujuu. Keskittyminen kuitenkin helpotuksen myötä herpaantui ja viimeisellä kierroksella nuoli meni turhauttavasti jälleen tauluun, mutta osuma-alueen ulkopuolelle. 

Loppujen lopuksi sain kolmesta nollakierroksesta huolimatta haalittua kasaan 40,08 pistettä ja se riitti Syyskisan osallistujien kesken neljännelle sijalle pääsemiseen. Oikeastaan kukaan 17 kisaajistamme ei nyt tainnut suoriutua täysin ilman nollakierroksia, mutta silti meillä oli mukava päivä ja saimme kaikki arvokasta kisakokemusta. Minäkin sain taas tuntuvan muistutuksen kisaamisen kannalta tärkeistä asioista: nuku kunnolla, syö kunnolla, ota hetki aikaa itsellesi, keskity kisan aikana vain omaan suoritukseen. Nämä ovat hyviä eväitä Korean matkalle!

Kilpailun jälkeen pidettiin myös SRJL:n vuosikokous ja pääsin osaksi hallitusta. Katsotaan mitä kaikkea sen parissa pääsee sitten tekemään!

Nyt kuitenkin nokka on jo tiiviisti suunnattuna kohti ehkä tämän vuoden jännittävintä seikkailua, sillä torstaina lähden vielä viimeiselle 10 päivän treenileirille Iraniin ja sieltä matkustamme suoraan Etelä-Koreaan ratsujousiammunnan MM-kisoihin!

Jos haluat olla perillä kisakuulumisista, kannattaa seurata MM-joukkueemme Sisuttarien FB-sivua!



Kuvista kiitos Fanni Snellman.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti