tiistai 26. syyskuuta 2017

3D Bowhunting Suomenmestaruudet



Keväällä liityin jäseneksi jousiammuntaseura Artemikseen ja olen ollut tekemisissä muiden artemislaisten kanssa jonkin verran ratsujousiammuntaan liittyen. Nyt sitten ystäväni Suski alkoi houkutella minua osallistumaan 3D Bowhuntingin SM-kisoihin ja lupasin, että voisin tullakin jos ehdin treenaamaan ainakin kerran 3D-eläimillä.

Aloin aika pian epäilemään tätä päätöstä kun aikaa treeneille maastoradalla ei meinannut löytyä, mutta luvattu mikä luvattu ja viime viikon perjantaina illalla pääsin treenaamaan Artemiksen maastoradalle Petikkoon. Aloitimme lämmittelemällä hiukan tavalliseen pakkaan ampuen ja lähdimme sitten etenemään maastorataa pitkin. Rata kiemurtelee metsässä ja ylös alas kallionrinteitä sisältäen 28 eri rastia. Eri näköiset ja kokoiset 3D-eläimet ovat 5-55 metrin etäisyyksillä ampujasta. Pisteitä sai sydänosumasta 20, vitaaliosumasta 16 ja lihasosumasta 10. Itse SM-kisa oli yhden nuolen kisa, eli jokaisella rastilla sai ampua vain kerran eikä korjaamismahdollisuutta ollut, mutta nyt kuitenkin harjoituksen vuoksi ammuimme useamman nuolen.

Pari tuntia hujahtikin hetkessä rataa kiertäessä ja viimeisiä kohteita ampuessa oli jo niin hämärää, ettemme nähneet kuin kohteiden ääriviivat. Silti osumia tuli, huippua! Kuitenkin yleisesti ottaen rata oli tosi haastava eri ampumakulmineen ja kaiken aikaa muuttuvine etäisyyksineen. Kisan kannalta kokemus hiukan lannisti, mutta muuten oli tosi hauskaa treenata. Sitä paitsi syksyisessä metsässä on kiva olla ja kiertää!

Sunnuntaiaamu koittikin pian ja suuntasimme Artemis-naisten kimppakyydillä Porvooseen jousiammuntaseura Ramseksen maastoradalle. Aamu alkoi lämmittelyammunnoilla ja pääsin ihmettelemään mitä moninaisempia jousia, joissa etäisyyttä kohteeseen arvioitiin eri menetelmillä ja kohdettakin saatettiin kiikaroida etukäteen pitkät pätkät parhaiden osumien varmistamiseksi. Hauskaa miten jousiammunnan sisälläkin aukeaa niin monta ihan erilaista maailmaa. Kisaan osallistuivat rinnakkain kaikki taljajousista vaistojousiin, kuitenkin eri luokissa kilpaillen. Sivusta kuulin useamman kerran hyväksyvää muminaa siitä, että hauskaa kun ratsujousiampujia oli lähtenyt mukaan rikastuttamaan näiden kisojen lajikirjoa. Artemis tekikin ennätyksen edustamalla kisoissa yhteensä 10 hengellä, joista 5 ampui ratsujousilla!

Kisoissa meidät jaettiin 4 hengen ryhmiin ja lähdimme ryhmiemme mukana kiertämään rataa. Sää oli upean aurinkoinen ja lämmin, joten metsässä kelpasi hyvin viettää se lähes neljä tuntia joka koko kisaan vierähti. Jokaisella rastilla ammuttiin pareittain ja oli kyllä tosi mahtavaa kisatreeniä! Nyt tähtäämiseen ja ampumiseen oli käytettävissä niin paljon aikaa kuin halusi, joten oli aikaa myös oikeasti keskittyä tekniikkaan ja kaikkiin yksityiskohtiin. Silti välillä jo nuolta päästäessä tiesin että nyt muuten on vajaa tekniikka, ei tule osumaan, mutta ammuin kuitenkin. Miksi?? Onneksi oli monta rastia aikaa miettiä, korjata ja alkaa löytää hyvä tapa tehdä. Yhden nuolen kisa on melko armoton kilpailumuoto, usein kun ensimmäinen nuoli menee vähän hakemiseen ja toisella tai kolmannella tulisi ehkä se hyvä osuma. Toisaalta sama on ratsujousiammunnassakin, täytyisi osua jo sillä ensimmäisellä nuolella kun kohde on yleensä jo ohitettu kun seuraava nuoli on valmiina.

Kisa oli myös mielenhallinnan kannalta hyvää treeniä, sillä välillä täytyi malttaa rentoutua ja ajatella ihan muuta, ja sitten taas täysin keskittyä oman laukauksen ajaksi. Paljon nuolia meni ohi, joten myös pettymykset piti ehtiä nollata ja taas keskittyä seuraavaan kohteeseen. Myös ihan vierekkäin toisen kisaajan kanssa ampuminen oli aika erilaista kuin hevosen selässä, jossa pääsee helpommin omaan kuplaansa.

Tosi makealta kuitenkin maistuivat sitten ne hyvät osumat ja ryhmämme oli niin hauska, että oli tosi kivaa silloinkin kun ei osunut. Kun saimme kaikki nuolet ammuttua, siirryimme takaisin leirille odottamaan palkintojenjakoa.  

Eri jousityypeille oli omat kategoriat ja naisille ja miehille vielä luokat erikseen. Ammuin radalta yhteensä 116 pistettä ja sillä voitin tiukasti yhdellä sydänosumalla kilpakumppanini, niin että voitin 3D Bowhuntingin suomenmestaruuden 2017 naisten vaistojousiluokassa! Jee! Tästä on loistavaa jatkaa kisavalmistautumista kohti ensi viikonlopun unkarilaisen radan postal matchia ja tulevaa Iranin sekä Korean matkaa!



Kuvista kiitos Susanna Laamanen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gauchoux Open, Ranska

(c) Jouke Boerma Korona-aika iski, vieden mukanaan valtaosan kansainvälisistä kisoista - ja niinpä blogin kirjoittaminen on myös ollut tauol...