tiistai 5. syyskuuta 2017

Syksyinen Postal Match


Ei aikaakaan kun SM-kisapöhinä sai hyvää jatkoa, sillä Tuusulassa järjestettiin avoimet Postal Match -ratsujousiammuntakilpailut. Postal Match -etäkilpailut ovat International Horseback Archery Alliancen ylläpitämä tapa kisata kansainvälisesti näppärästi omilta kotinurkiltaan: eri puolilla maailmaa kisataan samat kisaradat tismalleen samoilla säännöillä tietyllä aikavälillä ja tulokset kasataan yhteen. Tällä kertaa kisaratoina olivat Korean Double Shot, Korean Triple Shot sekä Aussie Triple Shot. Kisatilaisuus järjestettiin lauantai-iltana Tuusulassa Siippoon raviradalla. 

Olin innoissani kisasta, sillä ajattelin että nyt saisin vihdoin keskittyä täysin kisaamiseen kaikkien kisajärjestelyiden sijaan. Kuitenkin kisoja edeltävällä viikolla sain kimppuuni valtavan ärhäkän flunssan, joka ei tietenkään juuri hellittänyt kun yritin kuitenkin käydä liikuttamassa Bambia, ettei se olisi ihan räjähtävän energinen kisoissa. Tukkoisessa päässä ei kyllä siis todellakaan toiminut keskittyminen eikä suunnittelu, mutta toisaalta jännittämiseenkään ei juuri jäänyt voimia.

Illalla pidettävät kisat olivat siitä tosi mukava systeemi, että aamulla ehti nukkua melko pitkään ja aamupäivällä tallille lähdettyäni pääsin myös ampumaan lämmittelyksi kaikessa rauhassa. Harjasin Bambinkin valmiiksi ja letitin sen harjan, jotta jouhet eivät jäisi kiinni nuoliin nokittaessani. Isäni pääsi kuskiksemme ja huristelimme puolen tunnin matkan Tuusulaan jo hyvissä ajoin, jotta saimme vanhemmillani säilössä olleet taustapakat ja aitatolpat paikalle radan rakentamista varten. Bambi tepasteli harjausalueella pöyhkeänä, mutta malttoi kuitenkin välillä rauhoittua syömään heinääkin.

Pikkuhiljaa muut hevoset ja ihmiset alkoivat saapua paikalle ja sekös hermostutti Bambia, joten totesin että olisi helpompaa satuloida se ja aloittaa lämmittely. Itse ravirata oli aivan upean kaunis, sillä se sijaitsi keskellä kaunista hiekkaista mäntymetsäaluetta ja myös raviradan sisäosissa oli pientä mäntymetsää ja jäkälää sekä mutkittelevia hiekkareittejä - haaveet metsästysradasta piirtyivät mieleen saman tien! Jollain tavalla tunnelma oli vähän kuin olisi ollut tunturissa. Radan kasaamisessa kesti hiukan oletettua pitempään, mutta ratsastimme yhdessä ystäväni Annin ja Netta-ponin kanssa raviradan alueella.

Lopulta kisaa ruvettiin aloittamaan. Paikalle oli kerääntynyt kiitettävä määrä avustajia sekä myöskin jonkin verran yleisöä. Kuljimme radan ensin muutaman kerran käynnissä ja ravissa, sekä kerran laukassa. Sääntöihin kuului myös yksi harjoituslaukka ampuen, joten teimme myös sen. Paikalla oli kuusi ratsukkoa ja kokeilimme niiden kesken hiukan eri järjestyksiä, jotta jokainen hevonen saisi kulkea itselleen sopivalla paikalla eikä esimerkiksi kovasti muista riippuvaisen hevosen tarvitsisi jäädä viimeiseksi. Bambi on hienosti soveltunut moneen paikkaan ja nyt se päätyi ensimmäiseksi kisahevoseksi. Kuitenkin kun laukkasimme harjoituslaukkamme ampuen, radan loppusuoralla se mulkaisi jotakin yleisön puolella, seuraavaksi radalla ja sitten pukitti kiukustuneena. Käytös hämmästytti minua kun viimeksi kisoissa Bambi eteni radan aina niin tyytyväisen tasaisesti, mutta saimme onneksi kulkea radan ampumatta vielä kerran, niin että Bambi tällä kertaa eteni nätisti loppuun saakka. Ystäväni Satu oli aarteen arvoinen lähdettyään mukaani hevosenhoitajaksi ja päädyimme siihen, että hän odotti meitä radan lopussa näkkileipäpaketin kanssa.

Kisa pyörähti käyntiin kolmella kierroksella double shottia. Tämä rata on jostain syystä ehkä vähiten pitämäni korealaisista radoista, mutta nyt se sujui aika hyvin! En todellakaan saanut vetoani tarpeeksi pitkäksi flunssan nuuduttamilla käsivarsillani ja nuolissa ei ollut ihan tarpeeksi voimaa, mutta silti ne löysivät tiensä tauluihin toinen toisensa perään. Alkuun keskittymiseni oli jonkin verran Bambissa ja keskityin pyytämään sitä laukkaamaan radan loppuun, mutta pikkuhiljaa pystyin viemään huomiota enemmän taas takaisin ampumiseen. Double shotien viimeisellä suorituksella toisen kohteen nuoleni lähti sen verran huonosti että lensi kohteen alle, mutta muuten osumat kerryttivät pistesaalistani ja aikakin oli tiiviisti ihanneajan 9 sekunnin alla tai vain hiukan yli.

Seuraavaksi rata vaihtui kolmen taulun Korean Serial Shotiin. Jälleen vetoni oli vähän turhan lyhyt, mutta ei kuitenkaan mitenkään täysin surkea, joten osumia kertyi kivasti - en ampunut yhtäkään nuolta ohi! Niinpä aikabonusten ja osumapisteiden lisäksi sain napattua myös bonukset jokaiseen tauluun osumisesta. Jee! Samalla rutiinilla jatkoin Aussie Triple Shottiin, jossa ensimmäinen maali ammutaan etuviistoon, keksimmäinen sivulle ja kolmas takaviistoon. Toisella kierroksella ammuin ensimmäisen nuoleni juuri ärsyttävästi pari senttiä osuma-alueen ulkopuolelle, mutta muuten nuolet olivat taas tiiviisti pisteillä, osa jopa täysosumia! Bambi ei ollut tämän kisan aikana ihan parhaimmillaan, vaan se oli vähän kireänä ja jännittynyt. Odottelua se ei myöskään suvainnut ollenkaan, vaan keuli radan alussa jos ohjasin sen jo kohti lähtöä, mutta jouduin sitten pidättelemään siellä. Onneksi Bambia on melko helppo ennakoida ja kun vain saimme olosuhteet sille mahdollisimman kuninkaallisiksi ja miellyttäviksi, näkkileipää suuhun ja kaulaa rapsuteltua, niin se muuttui pikkuhiljaa hyväntuulisemmaksi. Satu oli tässä mahtava apu, voi kun kaikissa kisoissa voisi olla mukana tällainen upea hevosenhoitaja ja mielentilavalmentaja!



Kun viimeinenkin rata oli kunnialla suoritettu, oli hyvä mieli taputtaa Bambia ja antaa sille loppukäynnit. Otimme samalla joitain yhteiskuvia sekä koko kisaporukasta että Sisuttaret-tiimistämme eli Suomen MM-kisojen maajoukkueesta: Annista, Elinasta ja minusta. Bambille tosin Annin ja Elinan ratsut, kaksi kaunista tammaa, olivat melkoista pöhinää aiheuttava näky ja kovin hienosti emme päässeet poseeraamaan yhdessä, mutta saimme kuitenkin joitain kauniita kuvia.

(c) Santtu Hämäläinen
Sitten olikin jo aika pakata Bambi takaisin koppiin, hurauttaa kotiin ja mennä itse lepäilemään flunssaa pois. Kisasta jäi kaikin puolin oikein hyvä mieli. Oma varmuus kisatilanteessa suorittamisesta alkaa pikkuhiljaa kasvaa, tulokset olivat nyt erinomaiset (Suomen ensimmäinen HA5-tason grading-suoritus korealaiselta radalta!) ja kaikki sujui enemmän tai vähemmän hyvin. Korjattavaa on, mutta alkaa pikkuhiljaa olla sellainen olo että hei, minähän osaan tämän ja minähän pystyn tähän!
 

Minulle ja Bambille pisteitä kertyi korealaiselta radalta 78,4 pistettä ja kisasta kokonaisuutena 126,25 pistettä. Näillä pisteillä pääsimme 127 kansainvälisen osallistujan ja 11 eri maan joukosta 5. sijalle! Jee! Tämä on tähän asti korkein kansainvälinen sijoitukseni, joten nyt saa olla tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin treenaten kohti vuoden kohokohtaa: lokakuussa MM-kisat Etelä-Koreassa!

Kiva videokooste kisoista löytyy TÄÄLTÄ!

Kuvat: Fanni Snellman (paitsi kisaajien yhteiskuva Santtu Hämäläinen)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti