tiistai 11. kesäkuuta 2019

Horseback Archery World Cup & Grand Prix, Unkari

(c) Némethy Academy
Vuoden 2019 kansainvälisen kilpailukauden avaus tapahtui tällä kertaa Unkarin Pomázissa, jossa järjestettiin Horseback Archery World Cup & Grand Prix -kilpailut. Kauniin kukkulan laella sijaitseva Némethy Horseback Archery Academy on minulle entuudestaan tuttu paikka ja matkustin Unkariin nyt viidettä kertaa. Saavuimme paikalle etukäteen juniorini Nuppu Siron kanssa osallistuaksemme treenileirille, jolla opettajina toimivat Christoph Némethy, Dimitar Trukanov sekä Ali Ghoorchian.

(c) Jouke Boerma
Kauden ensimmäiset kisat jännittävät aina kovasti, ja nyt erityisen paljon sillä olen talven aikana vaihtanut minun vedollani n. 50-paunaisesta Kaya KTB:stä n. 34-paunaiseen Némethy-jouseen sekä muuttanut tekniikkaani rennommaksi, minkä johdosta laukausmääräni ovat kasvaneet ja tekniikkani parantunut huimasti. Ampumiseni tuntuu todella paljon paremmalta ja helpommalta, mutta muutokset vaativat aina aikansa asettuakseen lihasmuistiin myös paineen alla työskennellessä.

(c) Jouke Boerma
Tältä kannalta treenileirille osallistuminen oli todella hyvä asia, sillä pääsin rauhassa treenaamaan kisaratoja erilaisilla hevosilla. Treenileirille osallistui Iranin maajoukkue, muutama saksalainen ja alankomaalainen, iltaisin paikallisia unkarilaisia oppilaita sekä minä ja Nuppu. Leirillä lähdettiin melko perusteista liikkeelle ja osallistuimme lähinnä ratsujousiammuntaosioihin. Meinasin ensin mennä sekaisin tekniikkani kanssa, mutta sitten rauhoituin ampumaan enemmän maasta käsin itsekseni ja palauttamaan kaiken talven aikana harjoittelemani käyttöön. Vaikka olo oli kovin epävarma, oli hauskaa huomata että osumia kuitenkin tuli varsin kivasti niin hitailla, keskivauhtisilla kuin todella nopeillakin hevosilla. Oma keskittyminen ei aina meinannut riittää pitkiä päiviä, mutta sain lopulta yleensä puserrettua hyviä suorituksia joihin lopettaa treenit.

Sää oli alkuun hyvin epävakainen, joten pääsimme tänäkin vuonna viettämään yhden päivän Aqua Parkissa lämpöaltaissa ja saunaosastolla rentoutuen. Teimme näytöksen Unkarin televisiolle maasta käsin ampuen, joten harjoittelimme ammuntakoreografioita ja lentävien kiekkojen ampumista. Kaikkiaan pääsimme tekemään todella monipuolista treeniä. Ratsain ammuimme erityisesti unkarilaista rataa, mutta pariin kertaan myös korealaista ja kerran puolalaista rataa. Huippuhyvää treeniä!


Treenileirin ja kilpailujen välissä oli yksi todella sateinen päivä, jolloin muut lähtivät Budapestiin turistikierrokselle ja me jäimme Nupun kanssa lepäämään. Olimme niin väsyneitä, että nukuimme lähes koko päivän ja lepopäivämme suurin suoritus oli pizzan tilaaminen. Tällainen laiska päivä tuli todella tarpeeseen ennen kisaa!


(c) Siem Horseback Archery
Itse kilpailussa Suomen edustusjoukkue koostui Louhi Archeryn kolmesta jäsenestä: Nupusta, Mariasta ja minusta. Lisäksi Suomea edustamaan saapuivat ystävämme Bea, Saija ja Hannu. Keskiviikkona oli hevostenvalintapäivä. Epäonneksemme saimme niskaamme valtavan sadekuuron joka kasteli kaikki vaatteet läpimäriksi, mutta tärkein toteutui ja kaikki suomalaiset saivat sopivat hevoset. Olen Unkarin kilpailuissa päätynyt aina ratsastamaan ystäväni Danin ja Timin hevosilla, ja nytkin ratsukseni valikoitui Danin ihana kasakkiponi Batukán. Valkea pieni hevonen oli täynnä asennetta ja omistajansa sanojen mukaisesti oikea "multiaction horse". Dani totesi minulle, että "Batukán can alone, you just shoot", mikä nauratti minua mutta piti täysin paikkansa. Batukán osasi täydellisesti tehtävänsä jokaisella radalla ja tarjosi minulle mahdollisuuden tehdä parhaani.

Torstai oli ensimmäinen kisapäivä, jolloin suunnitelma oli ollut aloittaa puolalaisella radalla. Keskiviikon sateiden jäljiltä puolalainen rata oli kuitenkin liukas, joten se päätettiin siirtää perjantaille ja ensimmäisenä päivänä puolet kilpailijoista kilpailivat korealaisella radalla, puolet kilpailijoista unkarilaisella radalla. Minä, Nuppu ja Maria olimme korealaisen radan ryhmässä. 

(c) Siem Horseback Archery
Kisa jännitti kovasti, mutta toisaalta Batukán oli niin ihana että sen kanssa oli ilo ratsastaa vaikkei ampuminen sujuisi ollenkaan, joten päätin keskittyä siihen että nautin kisasta. Ylipäätään tavoitteenani oli nauttia kisasta ja jättää kovat tulostavoitteet pois. Double Shot on yleensä ollut minulle hankala, mutta nyt se sujui hyvin: ensimmäisellä kierroksella ammuin pisteet 3 ja 2 sekä toisella kierroksella pisteet 4 ja 3. Batukán meni tasaisesti minulle juuri ihanteellista 9 sekunnin vauhtia, joka toi hyvät aikapisteet mutta ei laittanut hätäilemään liikaa. Jännitys laukesi vähän näiden kahden kierroksen jälkeen ja keskityin seuraavaan Triple Shottiin huonommin: ensimmäisellä kierroksella ammuin 2, 4 ja 0, sillä en vain malttanut keskittyä viimeiseen maaliin ollenkaan. Toisella kierroksella yritin tsempata, mutta hiukan laihoin tuloksin. Ammuin 1 ja 4, nokitin ja olin valmis, mutta juuri kun olin lähdössä vetämään, tiputin nuolen jänteeltä ja viimeinen taulu jäi ampumatta. Tästä kierroksesta ärsyynnyin hiukan ja sain tsempattua itseni keskittymään paremmin ensimmäiseen viiden taulun serial shottiin, jossa pisteeni olivat 3, 4, 4, 5 ja 1. Viimeisen nuolen ammuin liian aikaisessa, mutta onneksi juuri pisteiden sisälle. Olin tässä kohtaa henkisesti jo ihan loppu, joten viimeinen kierros lopahti vähän ja pisteet olivat 2, 0, 4, 2 ja 4. Tyhmä virhe kakkostaululla harmitti, sillä ammuin huonosti ja juuri pisteiden ulkopuolelle.

Kisan jälkeen hoidin Batukánin ja ratsastin sen ilman satulaa laitumelle, ja ehdin samalla nieleskellä pettymykseni. Tein tällä kyseisellä kisaradalla oman ennätykseni kun ammuin 100,609 pistettä. Jäin hitusen HA5-pisterajan alapuolelle, mutta HA4 on silti hyvä taso aloittaa kisakausi. Omien voimieni loppuminen ärsytti suunnattomasti, mutta pettymyksen mentyä olin iloinen tuloksestani, joka lopulta riitti sijaan 8 / 57 aikuisten sarjassa ja sijaan 9 / 63 sekasarjassa. Tästä se sitten lähtee taas. Riemua toki lisäsi se, että ohitseni mennyt juniori oli oma ihana Nuppuni, joka ampui aivan mielettömän hienosti 110,043 pistettä voittaen juniorisarjan kultaa korealaiselta radalta! En voinut kuin riemuita kannustaessani Nuppua radalla ja paisuin ylpeydestä kuullessani tulokset. Mahtavaa!


(c) Nuppu Siro
Perjantaina kilpailimme puolalaisella radalla. Batukán meni kerran ennen minun vuoroani, joten pääsin seuraamaan miten se meni radalla. Järkevä hevonen oli kerrassaan mahtava: korealaisella radalla se kiisi ihanteellisen nopeasti, mutta puolalaisella radalla hidasti tahtiaan ja sovitti nopeuden juuri järkeväksi maaston ja reitin huomioiden. Totesin että kun hevoseni olisi täydellinen, niin nyt pitäisi tsempata itseni hyvään mielentilaan etten lopahtaisi samoin kuin korealaisella radalla. Onnistuinkin lietsomaan itselleni aivan mielettömän kisajännityksen, jossa sydän hakkasi, minua pyörrytti ja käteni tärisivät. Olin aivan ylikierroksilla kun lähdin radalle ja tekniikkani oli aivan kamalan surkeaa, mutta huonosta vedostani huolimatta tykitin menemään osuen jokaiseen eläinhahmoon ja laukaten reippaasti radan läpi. Ammuin ohi vain pitkän matkan kohteista ja yhdestä Fita-taulusta. Hyvällä tekniikalla olisin voinut saada parempia osumapisteitä, nyt osuin lähinnä 1-2 pisteen osuma-alueille, mutta koska kukkalalla mutkitteleva reilun kilometrin mittainen rata oli niin kertakaikkisen hauska, en tällä kertaa jaksanut olla ollenkaan pettynyt. Kokonaispisteeni olivat 56,551, jotka riittivät sijaan 9 / 57 aikuisten sarjassa ja sijaan 10 / 63 sekasarjassa. 

Lauantaina oli vuorossa vielä unkarilainen rata. Unkarilainen rata on tavallaan kaikkein teknisin, ja 3 harjoituskierroksen sekä 9 kisakierroksen takia varsinainen kestävyysmittari. Nyt kun vain saisi mielentilan kohdalleen... Tällä kertaa päätin etten jäisi yksin murehtimaan, vaan pyysin Nupun tuekseni juottamaan minulle urheilujuomaa suoritusten välissä ja tsemppaamaan hyvään tekniikkaan, jotta en hätiköisi liikaa. Ensimmäinen harjoituskierros tehtiin ravissa ja toisella harjoituskierroksella minua odotti yllätys: Batukán oli niin herttainen hevonen, että päätteli minunkin haluavan ampua unkarilaisen radan hitaasti kuten unkarilaiset yleensä tekevät, ja meni avuliaasti 99 m radan noin 16 sekunnissa. Hämmennyin hitaasta vauhdista aivan täysin, mutta toisella harjoituskierroksella pyysin reippaamman vauhdin, joka oli minulle helpompi ja tutumpi. Heti kun Batukán ymmärsi mitä halusin, se meni todella tasaisesti 99 m 9-10 sekunnissa. Täydellinen aika 3-4 keskittyneen nuolen ampumiseen!
Olen ampunut unkarilaisella radalla kahteen kertaa vähän reilu 120 pistettä ja HA5-arvoisen tuloksen, mutta koostuen lähinnä keskitauluun osumisesta ja aikapisteistä. Näille kierroksille on aina mahtunut mukaan myös yksi nollakierros. Nyt tavoitteeni oli saada myös front- ja backshotteja pisteille ja välttää nollakierros. Tämä tavoite toteutui nyt hienosti: yhtään nollakierrosta ei tullut, ja huonoimmallakin kierroksellani sain keskitaulusta 3 pistettä. Vain neljällä kierroksella sain vain yhden osuman keskitauluun, viidellä kierroksella vähintään kaksi sisään ja kerran osuin kaikkiin front-, side- ja backshottiin! Pistesaaliini oli 128,520 ja HA5 - oma ennätykseni tällä radalla ja vain pisteen murto-osien päässä Anni Jauhiaien hallussaan pitämästä Suomen ennätyksestä 128,787 pistettä! Olin todella tyytyväinen tähän rataan, vaikka Unkarissa toki taso on niin kova että jäin aikuisten sarjassa sijalle 14 / 57 ja sekasarjassa sijalle 17 / 63.

(c) Nuppu Siro
GP-kisa oli mahtava päättää tähän suoritukseen: omat ennätykseni kaikilta radoilta, kokonaiskilpailussa sija 11 / 57 sekä kaikista hienoimpana, ensimmäistä kertaa historiassa Suomen GP-joukkuepronssi kymmenen kovan maan joukossa! Aivan mielettömän hienoa!

Kisa ei kuitenkaan ollut vielä tässä, sillä sunnuntaina vuorossa oli World Cupin erityisfinaali Horseback Archery Extreme jokaisen radan 10 parhaalle kilpailijalle. Sijoituksillani pääsin kisaamaan sekä korealaista että puolalaista rataa yleisön ja Unkarin television edessä. Huimaa! Olin aivan totaalisen uupunut, mutta loputtoman kiitollinen tästä hienosta mahdollisuudesta päästä kilpailemaan vielä neljäntenä päivänä.


Aamu alkoi Hungarian Extreme-radalla, jolla kilpailijat menivät 3 kierrosta hitaasti ja 3 kierrosta nopeasti. Seuraavaksi vuorossa oli Korean Extreme ja lounaan jälkeen viimeisenä Polish Extreme. Sateinen aamu vaihtui kuuman helteiseen iltapäivään, kun siirryimme korealaiselle radalle. Kaikki 10 ratsastajaa olivat samassa ryhmässä, ja kun jaoin hevoseni turkkilaisen Ömerin kanssa, jouduimme vaihtamaan ratsastajaa joka kierroksen välissä. Kuusi kierrosta kilpailtiin erikoisilla variaatioilla korealaisista radoista, kaksi kierrosta kutakin tyyppiä. Jokaisen suorituksen jälkeen tulin kiireesti lähtöalueelle, vaihdoimme ratsastajaa, istuin hetken varjossa, vaihdoimme taas ratsastajaa ja lähdin taas radalle. Väleissä yritin kannustaa Nuppua, joka oli upealla suorituksellaan myös mukana kisassa. Lopahdin itse aivan totaalisesti ja kisa jäi varsin noloksi suoritukseksi osaltani. Batukánia ärsytti ja minulla oli huono mieli patistaa sitä syvässä hiekassa, jousikäteni ei totellut yhtään enkä saanut vetopituutta hyväksi, eikä maltista ollut tietoakaan. Kisa venyi lähes 2 tunnin mittaiseksi ja kauan sitten syöty aamiainen ei juuri lohduttanut. Radat olivat toki vaikeita, mutta olisin silti toivonut voivani suoriutua paremmin. Jossain vaiheessa alkoi jo suorastaan naurattaa, kun ammuin sponsorilogoja tiikereiden sijaan. No, aina ei voi onnistua ja nyt todella oli sellainen hetki etten onnistunut. Lannistuneena ja väsyneenä hoidin Batukánia, söin pikaisesti ja totesin ettei lepäämiselle jäänyt oikeastaan ollenkaan aikaa, sillä Polish Extreme alkaisi niin pian.



Ihana joukkuetoverini Maria tuli apuun ja tsemppaamaan minua. Puolalainen rata oli saanut paljon lisää eläinhahmoja reitin varrelle, minkä lisäksi siellä oli roikkuvia kazakstanilaisia kiekkoja, hypyn aikana ammuttava este ja heitettävään kiekkoon ampuminen. Kävelimme radan läpi ja saimme kertaalleen kokeilla, miten hevosemme hyppäsivät. Saimme myös kokeilla miten hevosemme suhtautuisivat heitettäviin kiekkoihin, mutta valitettavasti kokeilukierroksella tuuli tarttui kiekkoon, kiekko osui Batukániin joka sitten luonnollisesti sinkaisi eteenpäin. Kokeilin kohdan vielä uudestaan ja sitten siirryimme seuraamaan suorituksia. Muun porukan ammuntaa ihaillessani mietin että mitäköhän ihmettä minä tein mukana tässä maailman kermasta koostuvasta porukassa. No, nyt lähdin radalle täysin ilman paineita tavoitteenani vain ja ainoastaan pitää hauskaa. Se tavoite toteutuikin erinomaisesti! En jaksanut keskittyä joten ammuin paljon myös ohi, mutta rata oli aivan mielettömän hauska! Batukán hyppäsi esteen hienosti ja sain täysosuman hypyn aikana ammuttavasta maalista. Lentävien kiekkojen luona Batukán meni myös erinomaisesti, vaikka valitettavasti ammuinkin molemmat kiekot ohi. Pisteeni eivät päätä huimanneet, mutta olin onnellinen: kisasta selvitty, enemmän tai vähemmän kunnialla!

Radan ratsastettuamme Dani totesi että hänen täytyy viedä Batukán takaisin kotiin. Tarjouduin mukaan avuksi ja ratsastimme sateessa Pomázin kylän halki laakson toiselle puolelle, jossa Danin hevostila ja jurtta sijaitsivat. Oli ihanaa viedä urhea sotaratsuni kotiin ja päästää se laitumelle. Samalla irtaantuminen ihmismassasta teki hyvää minulle, sain auttaa Dania ruokkimaan eläimet ja tuomaan tonkallisen juuri lypsettyä lehmänmaitoa jurtalta metsäpolkua pitkin tielle. Saavuimme takaisin Némethy Academylle todetaksemme että missasimme palkintojenjaon, mutta väsyneessä mielentilassa se ei juurikaan haitannut - etenkin kun mahtava Suomi-tiimi piti minulle oman palkintojenjaon, jossa seremoniallisesti sain vastaanottaa joukkuepronssimitalin!


Vuoden ensimmäinen kisareissu oli huima, jännittävä, väsyttävä ja kaikin puolin tunteita herättävä kokemus. Päällimmäisiksi tunteiksi jäävät tyytyväisyys ja kiitollisuus, erityisesti upeaa joukkuehenkeämme kohtaan. Siirtyminen opiskelijasta pienyrittäjäksi rajaa tämän vuoden kisa- ja treenireissut minimiin, mutta olen erittäin onnellinen, että valitsin lähteä juuri tähän kisaan!

Valtava kiitos joukkueemme ja kaikki suomalaiset sekä kansainväliset kilpakumppanit! Suuri kiitos sponsorini SherwoodShop, joka varusti minut kilpailuun hyvillä varusteilla, neuvoilla ja tsempeillä! Kiitos myös Etelä-Suomen Ratsujousiampujat Ry sekä Suomen Ratsastusjousiampujain Liitto!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti