torstai 4. lokakuuta 2018

Kisatreeniä Persian vuorilla


Vuoden jännittävin kilpailu, World Horseback Archery Championships Etelä-Koreassa, lähestyy hurjaa vauhtia. Nelihenkinen maajoukkueemme Sisuttaret valmistautui kisaan treenaamalla Iranissa valmentajani Ali Ghoorchianin opissa. Uine, Iida ja Sonja kävivät Alin luona aiemmin syyskuussa ja minun vuoroni oli syyskuun lopulla. Koska matkani Iraniin ajoittui viikoille juuri ennen Koreaa, en varsinaisesti mennyt oppilaaksi vaan valmentajani Alin treeniseuraksi ja harjoittelemaan itsenäisesti Iranin vuoriston upeissa puitteissa. Ali toki piti silmällä tekemisiäni ja korjasi virheitä jos jotain sattui pistämään silmään, mutta keskittyi pääosin omaan treeniinsä ja minä omaani.

(c) Ali Ghoorchian
Yhdeksän päivän matka sisälsi tuttuun tapaan paljon ammuntaa maasta, vuoristoratsastuksia ja ratsujousiammuntaa luonnonradalla. Muutamana päivänä Ali oli kaupungilla hoitamassa asioitaan ja treenailin yksikseni, mutta muutoin treenailimme yhdessä. Opin herkästi mallista katsomalla ja Alin kanssa onkin mahtavaa treenata, kun alan hakea samaa voimaa ja nuolten nopeutta kuin hänellä on, eli saan todella yrittää parastani ollakseni edes lähes yhtä vaikuttava ampuja kuin opettajani.

Matkan aikana ammuttuja nuolia kertyi 1743, ratsastusta reilu 23 tuntia ja lepopäiviä taas ei ollenkaan, joten keskittymistä jokaiseen laukaukseen sai tosinaan todella hakea. Nyt ammuttu nuolimäärä ei tuntunut lihaskipuina oikeastaan lainkaan, vaan ensimmäisenä väsyi mieli ja seuraavaksi sormien iho. Heti kun tuntui että nuolet rupesivat vaan lipsahtelemaan ennen aikojaan, otin pienen tauon ja keräilin jälleen keskittymistä. Välillä tietenkin sorruin liikaan ajatteluun ja silloin liikkeistä puuttui sujuvuus, joten osumatarkkuus jäi vajaaksi. Mutta sitten tuli niitä kierroksia, kun nuolet iskeytyivät varmasti toinen toisensa jälkeen maalitaulun keskellä olevan pienen tiikerinpään läpi vaikka seisoin niin pitkän etäisyyden päässä kuin ampuma-alueella pystyin, eli noin 17 m etäisyydellä maalitaulusta. Ah miten riemukas tunne, kun jo laukaistessa tiesi että nyt veto oli juuri oikea, laukaisu puhdas ja jousikäsi vakaa, nyt tulee hyvä osuma. Tunne hukkui, löytyi, hukkui taas ja etsimisen jälkeen löytyi. Voi kunpa se löytyisi kisoissakin.

(c) Ali Ghoorchian
Kävimme joka päivä ratsastamassa vähintään kerran. Treeniratsujani olivat vanhat tutut Sefid, Gisoom ja Bojhan. Alin Narmashir-orin kanssa jumppailimme kentällä ja testailin myös uutta tuttavuutta, Narmashirin serkkua nimeltä Meisam. Meisam oli kuin musta Narmashir ja hämmentävän saman näköinen, mutta luonteeltaan laiskempi ja helpompi. Kaikkein eniten ratsastin kuitenkin turkkilaisella arabiori Sefidillä ja ystäväni Ilnazin arabitamma Gisoomilla. Rautarouva Gisoomilla oli maastossa mukanaan tämän vuoden varsa Pay Raad, viime kesän varsa Baroot ja vatsassa ensi kesän pikkuinen. Menimmekin Gisoomin kanssa melko kevyesti, mutta tamma oli täynnä energiaa ja tanssahteli mielellään vuoristopoluilla.

Ratsain treeni sujui paljon vaihtelevammin. Tuttuun tapaan maalitaulut olivat lähes puolet pienempiä kuin kilpailussa käytetyt, noin 40 x 40 cm, minkä lisäksi ne oli sijoitettu kauemmas radasta ja lyhyemmälle etäisyydelle toisistaan. Jos osui näihin tauluihin hyvin, niin periaatteessa Korean kilpailuiden pitäisi sujua leikiten. Osumat maaleihin ovat aina yhtä palkitsevia ja ohi ammutut nuolet eivät menneet paljoa ohi: pääosin hiukan ohi oikealta, eli vähän liian aikaisin ja vähän liian heikosti ammuttuina. Tunsin aika hyvin jo nuolta päästäessä osuisiko se tauluun vai ei, mutta ohikiitävässä hetkessä en ehtinyt korjaamaan virheitäni vaikka sellaisia joskus huomasinkin. Ratsain ammuttuja kierroksia oli 3-12 päivässä, joten samanlaista varmuutta ja rutiinia kuin maasta käsin ei pystynyt saamaan, mutta paljon hyvää treeniä kyllä.

Alilla oli tekeillä videoprojekti Persian Horseback Archery Associationista, joten eräänä päivänä pukeuduimme perinnevaatteisiin ja suuntasimme vuoristoon kuvausryhmän kanssa. Dronella, GoProlla ja tavallisella videokameralla varustautunut kuvausryhmä sai henkeäsalpaavan upeaa materiaalia: etenkin dronella kuvatessa vuoristomaisema pääsee todella oikeuksiinsa! Aamupäivän aikana kuvattiin erityisesti Alia ja minusta lähinnä slowmotion-naamakuvaa ja hevosen varustamista, jolle nauroimme vedet silmissä kun lounaalla katsoimme videopätkiä. Uskon kuvaustiimin kykyyn saada niistäkin pätkistä aikaiseksi jotakin eeppistä, mutta yksinään ne olivat vain äärimmäisen hupaisia.

(c) Ilnaz Asarian
Iltapäivällä lähdimme kuvaamaan seuraavaa osiota, jossa Alin ja minun piti taistella toisiamme vastaan. Ensin minun piti laukata Alia karkuun ja ampua backshot hänen kilpeensä. Homma saatiin purkkiin kahdella kierroksella. Sen jälkeen oli minun vuoroni jahdata Alia kilpi ja miekka kädessä, Alin puolustautuessa ampumalla minua jarmaki-laukauksella niskansa takaa. Kuvasimme ensimmäiset otokset vuorenharjanteella laukaten ja videot olivat aivan henkeäsalpaavia. Yksityiskohtia kuvataksemme teimme saman myös radalla muutamaan kertaan. 

Kun osuus oli saatu kuvattua, halusi tiimi vielä yksityiskohtaista kuvaa siitä kuinka Alin ampuma nuoli osuisi kilpeeni. Niinpä Ali hyppäsi alas hevosen selästä ja seisoi radan varrella ampuen minua blunttinuolella ja minä laukkasin ohi päätäni suojaten. Pää olikin kivasti suojassa, mutta yhdellä kierroksella Alin tähtäys meni vähäsen pieleen ja minun suojaukseni ei ihan peittänyt oikeaa olkapäätäni, joten sain kokeilla miltä tuntuu blunttinuoli 5 metrin päästä Alin täydellä vedolla ammuttuna. Tässä tapauksessa olisin melkein mielummin valinnut terävän nuolen, sillä nyt blunttinuoli paitsi repäisi kaftaanini rikki ja ihoni verille, myös jysäytti sellaisella voimalla että tuntui kuin koko olkapää olisi saanut sähköshokin ja silmissä vilkkui tähtiä hetken aikaa. Osuma tuli kuitenkin onneksi vain lihaksille ja hidastettuani käyntiin ja hetken toivuttuani kipu lähti laantumaan nopeasti. En ollut loputtoman innostunut kun kuvaustiimi ilmoitti: ”One more time, please!” mutta jatkettiin kuitenkin ja saatiin tällä kertaa hieno kalaus kilpeen. Jatkoimme vielä kuvaamalla muutamia kauniita otoksia auringonlaskussa ja sen jälkeen suuntasimme takaisin tallille. Valmiin videon voi katsoa TÄSTÄ!

(c) Ilnaz Asarian
Keskityimme harjoittelussamme lähinnä Korean kilpailun yksilölajeihin. Treenasimme pääosin kahden taulun serial shottia, single shottia ja muutamaan kertaan double shottia. Iranista ei tänä vuonna tule maajoukkuetta joten Ali kilpailee vain yksilölajeissa, joten emme treenanneet esimerkiksi mogua. Qabaqia ammuimme muun treenin ohessa muutaman kerran ja jotain oli napsahtanut mielessäni paikoilleen, sillä sain oikein kivoja osumia! Koreassa qabaq-kohde on isompi, mutta toisaalta vauhti varmasti kovempi: nyt treenihevosemme alkoivat pikkuhiljaa väsyä ja ne olivat toki nopeita, mutta eivät loppureissun aikana enää kaikkein vauhdikkaimmillaan.

Reissun loppua kohden omakin väsymykseni alkoi tiivistymään ja jouduin todella puristamaan itsestäni irti hyviä laukauksia, jotten olisi aivan spagettikäsi yrittäessäni ampua. Ampuessa oli yksinkertaisesti niin kivaa, etten vain ikinä malttanut lopettaa ajoissa, ja kun halusin päättää treenin onnistumiseen, niin täytyi kokeilla aina uudestaan ja uudestaan että saisi sen täydellisen kierroksen. 

Matkan viimeisen päivän aloitimme kilpailemalla Alin kanssa kaksi kierrosta Qabaq & Double Shot - yhdistelmää. Ali toki voitti ja oli hirmuisen ylpeä itsestään, ansaitusti kyllä. Päivällä treenasin maasta käsin ja illalla kävimme vielä viimeisellä ratsastuksella. Olin aivan rättipoikkiväsynyt, mutta päätin tikistää itsestäni kaiken irti. Ammuin Sefidillä ratsastaen kolme kierrosta Single Shottia ja osuin joka nuolella: 1 piste, 4 pistettä ja 4 pistettä. Jes! Tähän oli hyvä lopettaa treenileiri!

Nyt edessä on 2 päivää matkustusta ja 3 päivää hevosten valintaa ja kisan alkuhulinoita ennen kuin perjantaina itse kilpailu alkaa. Moskovan lentokentällä konetta vaihtaessa on ollut hyvä hetki torkkua, kirjoitella, sulatella mennyttä ja rentoutua valmistautuen tulevaan.

Kisaa pääsee seuraamaan ajankohtaisimmin Sisuttarien FB-sivun kautta - pysykää kuulolla!

(c) Ali Ghoorchian

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti