maanantai 25. joulukuuta 2017

Aavikolta vuorille




Iranin kansainvälisten ratsujousiammuntakilpailujen päätyttyä jäin vielä viideksi päiväksi Iraniin auttamaan valmentajani Alin hevosten kotiinkuljetuksessa ja oppimaan kotiläksyjä talvikauden treenejä varten. Vuoden viimeiset isot kisat olivat nyt ohi hienoin tuloksin ja vaikka aika ennen niitä oli niin työntäyteistä ettei treenille juuri jäänyt aikaa, niin nyt saimme keskittyä taas tekniikkaan sekä ampumiseen niin maasta kuin ratsainkin.


Pitkä 800 kilometrin automatka Iranin keskiosasta Yazdista pohjoiseen Alborz-vuorten kupeeseen Kordaniin sujui hyvin, vaikka olimmekin väsyneitä. Vuorilla viileä ilma pureutui heti luihin ja ytimiin autosta ulos astuessa ja kaikkiin lämpimiin vaatteisiin ja viltteihin toppautuen kömmimme sänkyihimme nukkumaan. Nyt kun meillä ei ollut edes tavallista pientä sähkölämmitintä käytössä niin savitalon sisälläkin oli pakkasta, mutta onneksi lampaankarvaliivi ja villapeitot pitivät hyvin lämpimänä.

Kaksi seuraavaa päivää Ali vietti pääosin hoitaen asioita kaupungilla ja minä nautiskelin rauhallisesta tallielämästä maastoillen vuoristossa Gisoomilla, Narmashirilla ja Sefidillä sekä ampuen maasta. Rakas kurdiori Sardar oli myyty Yazdiin ja myös Bojhanin omistaja oli vaihtunut, joten hevostilanne on nyt erilainen. Gisoomin varsa Baroot on nyt jo melkoisen suuri, mutta kulki edelleen kuuliaisesti mukanamme maastoilla.

Nyt on hyvä hetki uusille ampumiseen liittyville tutkiskeluille, jotka ovat houkutelleet mielen perällä jonkin aikaa. Niinpä lähdin nyt testailemaan niin että käänsinkin viineni oikealle lonkalleni osoittamaan taakse, eli hyvin perinteiseksi ratsujousiammuntaviineksi joka on sallinut miekan, keihään ja muiden aseiden käyttöä vapaammin kuin viine, jossa nuolet voivat tulla käsien tielle. Otin kokeiluun myös hiukan erilaisen nokitustavan. Tämä viine on hiukan hitaampi käyttää kuin vasemman puolen viineni, mutta tykkään siitä kuitenkin kovasti. Nyt on hyvä hetki harjoitella enemmän sen käyttöä ja harkita jäisinkö käyttämään sitä jatkossakin vai vaihdanko vielä takaisin vasemman puolen viineen, jonka kanssa treenaamista jatkan tässä ohella myös. Lisäksi Ali opetti minulle hiukan erilaisen khosravani-otteen jolla ampua. Testasin otetta ja nuolten lento tuntui paremmalta, joten jään jatkamaan testejä tämän otteen kanssa vaikka se tarjoaakin myös monia virheen mahdollisuuksia. Päivitän näistä testeistäni lisää kunhan ehdin ampua tarpeeksi muodostaakseni varmemman mielipiteen.

Kävin kokeilemassa näitä muutoksia myös hevosenselästä ampuen yksittäistä maalitaulua. Yhden treenin kävin tekemässä yksin Gisoom-tamman kanssa Baroot tarkkana opettajanani Alin ollessa kaupungilla, ja sen jälkeen kävimme pariin kertaan ampumassa Alin kanssa. Selästäkin osumat tuntuivat hyviltä, joskin 12 metrin etäisyydellä radasta seisova 40 cm x 40 cm maalitaulu oli melko haastava vastustaja. 

Päivät hurahtivat vikkelään ja kotimatka alkoi kutsua. Uusia juttuja makustellen kohti tulevaa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti