Results of the questionnaire / Kyselyn tuloksia

 Tulokset suomeksi löytyvät alempaa!

*

The purpose of the questionnaire for horseback archers was to collect information that I can use in my Physical Therapy thesis, which will be about the efficient training and optimal use of the body in horseback archery. The questionnaire was done anonymously with Google Docs and the link to the online questionnaire was distributed to Finnish and international horseback archery Facebook groups. It was open from January 28^th to February 4^th2018.

The questionnaire received 152 answers from 21 different countries all over the world. Most of the answerers (69,1 %) were 30-59 years old. 25 % were younger than 29 years old and 5,9 % were older than 60 years old. Most of these horseback archers have picked up the hobby relatively recently: 65,6 % of them have been training horseback archery for 1-5 years, 19,8 % for more than 5 years and 14,6 % less than one year.

The thumb draw was the most popular draw and 62,7 % were shooting with it. 28,7 % were shooting with the three finger draw and 3,3 % with the Persian draw. 5,3 % told to use different draws than these, but mostly those were combinations of the thumb draw and the three finger draw. In addition drawing with two fingers and with the Russian Dagger draw were used.

The most typical draw weight for the bows was 25-35 pounds (69,1 %), and between these the most popular was 35 pounds (27,6 %). 2,6 % were shooting with less than 20 pound bow, 22,4 % with 40-45 pound bow and 3,3 % with more than 45 pound bow. The draw length of the answerers varied between 26-33 inches. The most common draw length was 30 inches (19,3 %). 56,1 % had less than 30 inches draw length and 24,6 % had more than 30 inches draw length.

50 % of the horseback archers who answered the questionnaire were training irregularly or just 1-2 times per month. 40,7 % were training 1-3 times in a week and 9,3 % 5-7 times in a week. The number of arrows correlated the same: 48 % told that they shoot irregularly or less than 50 arrows in a week, 31,6 % were shooting 50-200 arrows in a week, 13,8 % 200-800 arrows in a week and 3,9 % more than 800 arrows in a week.


Part of the questionnaire was to find out the common goals of the horseback archers at the moment. The most common goal was to get better in horseback archery (40 answers), either by aiming to have a specific score in competition or for example IHAA grading level or just by “getting as good as I can”. Competing, international competing and succeeding in the competitions were also common goals (32 answers). The answers highlighted also that part of the sport is to have fun, enjoy and to meet friends with the same interests (30 answers). Many horseback archers would like to develop the sport further, teach others or to shed more light to their heritage and culture (13 answers). Some goals were more horse oriented, for example spending more time with horses, training one's own horse, having a better relationship with the horse or starting riding again (12 answers). Goals including developing in archery were given by 9 answerers.

The most common training plan between the answerers was to train a given amount of times per week (24 answers) or just unspecificly described that the plan is to ”train as much as possible” (12 answers). The training plan was build around competitions and clinics with 7 answerers and 2 answerers had a plan designed by their teacher or coach. 6 answeres notified seasonal changes in their plan and 6 answeres included other sports and gymnastics. 8 answerers planned to work on exact details or themes one by one in the training and 2 answerer's plan was to train based on the feeling of their body and mind. 49 aswerers didn't have any training plan.

The questionnare mapped out the common warming up methods between horseback archers. 16 answerers told that they don't do any kind of warming up, but delightfully big part of the answerers are doing some warming up before training. On the other hand 38 answerers told that they warm up just by shooting on foot, riding or taking care of the horses, so they don't have proper warming up before shooting or riding. Of course in some cases brushing the horses before riding may serve as a warming up boosting the blood circulation. 50 answerers told that they do streching before archery. 37 answerers told that they warm up the upper limbs, neck, shoulders, back and fingers and the most common way to warm up was the circular movements with shoulders ans wrists. 28 answerers are doing work out movements or aerobic warming up. 8 answerers prepare their mind for practice, 4 with meditation and 4 with plastic band, lighter bow or ”shooting with the shadow”.

52 answerers reported to have pain that is related to horseback archery. Accidents, most commonly falling from the horse, were the reason for the pains of 14 answerers. Otherwise the most common pain was reported in the draw hand thumb or fingers (13 answers) or in the shoulders: 10 answerers had pain in the right shoulder and 8 answerers in the left shoulder. 7 answerers had pain in the back and 5 answerers in the neck or shoulders. Other reasons for pain were for example the scratches of feathers or bruises caused by the bowstring in the bow hand. The pain does not affect at all or almost at all the training of 75,5 % of the answerers. 17 % of the answerers have some problems with training caused by the pain and 7,4 % have much pain, even so much that they are not able to train at all.

67 answerers told to have tight or sore muscles because of archery. Most common places to feel tighthess or soreness were the shoulders (15 answers) and back (14 answers), especially around the shoulderblades. 7 answerers told that the soreness comes only when the training is irregular. Many of the answerers avoided training so much that the muscles would get sore or tight. Most of them also feel that light tightness or soreness is normal and not harmful after a heavier training session.

The last part of the questionnare was to find out the biggest challenges for horseback archers. Many of the issues that occurred had to do with the training possibilities (52 answers) and the most common challenge was to find time for training (27 answers). In addition the weather conditions, lack of training facilities, lack of teachers and not having enough events were challenges for the answerers. 36 answerers reported archery related challenges, for example learning a good and painless technique (4 answers), maintaining shooting with the full draw also on horseback (4 answers), nocking (5 answers) and generally learning better archery (14 answers). 20 answerers told about challenges that had to do with the horses, for example training and competing with new horses (3 answers), learning good riding skills (5 answers) and co-operating better with the horse (8 answers). 
 

18 answerers reported challenges with their mind, for example finding and maintaining relaxation, calmness, focus and self confidence (14 answers), finding the feeling of safety after an accident (2 answers), keeping up the motivation to train (3 answers), staying with the given plan (2 answers) or training under pressure (1 answer). One's own body was a challenge for 12 answerers, for example being able to train with the old injuries, sickness or pain (6 answers), developing physical capacities such as strenght or velocity (3 answers) or training at a certain age (2 answers, one feeling too young and one feeling too old).

The answers gave important knowledge of the horseback archers' common training habits and biggest problems. I will focus on these issues in my Physical Therapy thesis which will be ready in the autumn 2018.

Kyselyn tuloksia

Ratsujousiampujien kyselyn tarkoitus oli kerätä alustavaa pohjatietoa, jota voin hyödyntää tulevassa fysioterapian opinnäytetyössäni ratsujousiammunnan tehokkaaseen harjoitteluun ja kehon optimaaliseen käyttöön liittyen. Englanninkielinen kysely toteutettiin nimettömänä Google Docs:in välityksellä. Kyselyn linkki jaettiin sekä suomalaisiin että kansainvälisiin ratsujousiampujien Facebook-ryhmiin ja siihen oli aikaa vastata 28.1.-4.2.2018.

Kyselyyn tuli yhteensä 152 vastausta 21 eri maasta. Valtaosa (69,1%) kyselyyn vastanneista ratsujousiammunnan harrastajista oli 30-59-vuotiaita. Alle 29-vuotiaita harrastajia oli vastaajien joukossa 25 % ja yli 60-vuotiaita 5,9 %. Suuri osa vastaajista oli melko tuoreita ratsujousiammunnan harrastajia: 65,6 % vastanneista on harrastanut ratsujousiammuntaa 1-5 vuotta, 19,8 % yli 5 vuotta ja 14,6 % alle vuoden.

Ampumaotteista peukalo-ote oli suosituin ja sillä ampui 62,7% vastaajista. Kolmella sormella ampuvia oli 28,7 % ja persialaisella otteella ampuvia 3,3 %. Muilla otteilla ilmoitti ampuvansa 5,3 % vastaajista, mutta heidän vastauksissaan toistuivat suurimmaksi osaksi edellä mainitut otteet ja niiden yhdistelmät. Lisäksi ampumaotteina käytettiin kahden sormen otetta sekä “Russian Dagger” -otetta.

Jousien tyypillisin vahvuus vastaajien keskuudessa oli 25-35 paunaa (69,1 %), kaikkein suosituimpana 35 paunaa 27,6 %. Alle 20-paunaisella jousella ampui 2,6 %, 40-45-paunaisella jousella 22,4 % ja yli 45 paunaisella jousella 3,3 %. Kyselyyn vastanneiden vetopituus vaihteli 26-33 tuuman välillä. Yleisin vetopituus oli 30 tuumaa (19,3 %). Alle 30 tuuman vetopituus oli 56,1 % vastaajista ja yli 30 tuuman vetopituus 24,6 % vastaajista.

Epäsäännöllisesti tai vain 1-2 kertaa kuukaudessa harrastavia ratsujousiampujia oli kyselyyn vastanneista 50 %. Vastaajista 40,7 % harrastaa ratsujousiammuntaa (selästä tai maasta käsin) 1-3 kertaa viikossa ja 9,3 % 5-7 kertaa viikossa. Vastaavasti 48 % vastaajista kertoi ampuvansa epäsäännöllisesti tai alle 50 nuolta viikossa. 31,6 % vastaajista ampuu 50-200 nuolta viikossa, 13,8 % 200-800 nuolta viikossa ja 3,9% yli 800 nuolta viikossa.

Kyselyssä selvitettiin ratsujousiammunnan harrastajien tämänhetkisiä tavoitteita. Yleisimmäksi tavoitteeksi nousi paremmaksi ratsujousiampujaksi tuleminen (40 vastausta), joko tiettyyn pistemäärään tai esim. IHAA:n grading-suoritukseen pääsemällä tai “tulemalla niin hyväksi kuin voi tulla”. Myös kisaamiseen, kansainväliseen kisaamiseen tai kisoissa pärjäämiseen liittyi paljon tavoitteita (32 vastausta). Vastauksissa korostui myös tarve pitää hauskaa, nauttia lajista sekä tavata ystäviä harrastuksen parissa (30 vastausta). Moni harrastaja haluaa kehittää lajia, opettaa muita tai tuoda lajia ja sen kautta kulttuuria ihmisille tutummaksi (13 vastausta). Hevosiin liittyviä tavoitteita, esimerkiksi ajan viettäminen hevosten kanssa, oman hevosen kouluttaminen, luottamussuhteen parantaminen tai ratsastuksen uudelleen aloittaminen, oli tavoitteena 12 vastaajalla. Puolestaan jousiammuntaan liittyviä tavoitteita, esimerkiksi varmuuden tunne osumissa, tauluun osuminen, nopeus tai tarkkuus, oli 9 vastaajalla.

Kyselyyn vastanneiden harrastajien harjoittelusuunnitelmissa oli suurimmaksi osaksi joko määritelty tietyt viikottaiset treenimäärät (24 vastaajalla) tai sitten suurpiirteisesti todettu, että suunnitelma on treenata niin paljon kuin mahdollista (12 vastaajalla). 7 vastaajalla suunnitelma koostui kisoille ja kursseille osallistumisesta ja 2 vastaajalla valmentajan tai opettajan valmiiksi laatimasta harjoittelusuunnitelmasta. 6 vastaajan harjoittelusuunnitelmassa oli huomioitu kausittainen vaihtelu ja 6 vastaajan suunnitelmaan sisältyi myös yleistä kuntoilua. 8 vastaajan suunnitelma oli työstää yksi kerrallaan tiettyjä teemoja treeneissä, kun puolestaan 2 vastaajan suunnitelma oli mennä oman ja kehon tuntemusten mukaan. Kyselyyn vastanneista 49 harrastajalla ei ollut mitään harjoittelusuunnitelmaa.

Kyselyssä selvitettiin myös ratsujousiampujien lämmittelytottumuksia. 16 vastaajaa ei lämmittele ollenkaan, mutta ilahduttavan moni harrastajista lämmittelee ainakin jonkin verran. Toisaalta 38 vastaajaa kertoo lämmittelevänsä vain ampumalla, ratsastamalla tai hevosia hoitamalla, jolloin ainakaan varsinainen lämmittely ennen ampumista tai ratsastamista ei toteudu. Hevosten hyvä harjaaminen voi toki ainakin joissain tapauksissa toimia verenkiertoa vilkastuttavana lämmittelyn muotona. 50 vastaajaa kertoo lämmittelevänsä venyttelemällä ennen harjoittelua. Yläraajoja, niskaa, selkää ja sormia kertoo lämmittelevänsä 37 vastaajaa ja yleisimmäksi lämmittelyn muodoksi nousee olkapäiden ja ranteiden pyörittely. Lihaskuntoliikkeitä tai aerobista lämmittelyä kertoo tekevänsä 28 vastaajaa. Mieltä harjoitteluun valmistelevat 8 vastaajaa, joista 4 meditaatiolla / mielikuvaharjoituksilla ja 4 varjoharjoittelulla, kuminauhalla tai kevyemmällä jousella.

Harrastajien kipuja kartoittaessa 52 vastaajaa kertoivat ratsujousiammuntaan liittyvistä kivuista. 14 vastaajalla kivut liittyivät erilaisiin onnettomuuksiin, yleisimmin hevosen selästä tippumiseen. Muuten eniten kipua koettiin vetokäden peukalossa tai sormissa (13 vastaajalla) tai olkapäissä, oikeassa olkapäässä 10 vastaajalla ja vasemmassa olkapäässä 8 vastaajalla. Muita kivun aiheuttajia olivat selkäkivut (7 vastaajalla) niska- ja hartiaseudun kivut (5 vastaajalla) sekä esimerkiksi sulkien raapaisut jousikädessä tai jänteen aiheuttamat mustelmat jousikäden käsivarressa. 75,5 % vastaajista kipu ei vaikuta harjoitteluun ollenkaan tai lähes ollenkaan, 17 % vastaajista kipu vaikuttaa harjoitteluun jonkin verran ja 7,4 % kipu vaikuttaa jo paljon, jopa niin paljon ettei harjoitteleminen ole mahdollista.

Jousiammuntaan liittyviä lihaskireyksiä ja lihasarkuutta oli 67 vastaajalla. Eniten lihaskireyttä koetaan olkapäissä (15 vastaajalla) ja selässä (14 vastaajalla), erityisesti lapaluiden alueella. 7 vastaajaa kertoo lihaskireyksien tulevan epäsäännöllisen treenin yhteydessä. Moni myös välttää treenaamasta niin paljon että lihakset tulisivat kireiksi tai aroiksi, tai toisaalta kokee normaalina pienen lihasarkuuden raskaamman treenin jälkeen.

Lopuksi kyselyssä selvitettiin harrastajien kokemia haasteita ratsujousiammunnassa. Moni kyselyssä esiin nousseista haasteista liittyi treenimahdollisuuksiin (52 vastausta) ja näistä suurimpana yksittäisenä haasteena oli riittävän ajan löytäminen harrastamiseen (27 vastausta). Lisäksi esimerkiksi sääolot, harjoituspaikkojen puute, opettajien puute ja tapahtumien vähyys olivat haasteena vastaajien harrastamiselle. Jousiammuntaan liittyviä haasteita koki 36 vastaajaa, esimerkiksi hyvän, kivuttoman tekniikan oppiminen (4 vastausta), täyden vetopituuden säilyminen ratsailla (4 vastausta), nokittaminen (5 vastausta) sekä yleisesti paremman jousiammunnan oppiminen (14 vastausta). Hevosiin liittyviä haasteita mainitsi 20 vastaajaa, esimerkiksi vierailla hevosilla harjoitteleminen ja kisaaminen (3 vastausta), hyvän ratsastustaidon oppiminen (5 vastausta) ja yhteistyön parantaminen hevosten kanssa (8 vastausta).

Mielen haasteita nousi esiin 18 vastaajalla, esimerkiksi rentouden, rauhallisuuden, keskittymisen ja itseluottamuksen löytäminen tai säilyttäminen (14 vastausta), turvallisuudentunteen löytäminen onnettomuuden jälkeen (2 vastausta), treenimotivaation ylläpitäminen (3 vastausta) ja suunnitelmassa pysyminen (2 vastausta) sekä paineen alla treenaaminen (1 vastaus). Myös oma keho tuotti haasteita 12 vastaajalle, esimerkiksi aikaisemman onnettomuuden tuomien vammojen, sairauden tai kipujen kanssa harrastaminen (6 vastausta), omien fyysisten ominaisuuksien kuten voiman tai nopeuden kehittäminen (3 vastausta) tai tietyn ikäisenä harrastaminen (2 vastausta, sekä itsensä liian nuoreksi että itsensä liian vanhaksi kokeva harrastaja).

Vastaukset tarjosivat hyvää pohjatietoa ratsujousiammunnan harrastajien tavallisista harrastuskäytännöistä ja suurimmista ongelmista. Vastauksissa esiin nousseita aiheita käsitellään fysioterapian opinnäytetyössäni, jonka on tarkoitus valmistua syksyllä 2018.