Viime vuoden kisakausi loppui ihanasti
omiin ennätyksiini Iranin Saryazdin kansainvälisissäratsutaistelukilpailuissa ja vielä kotona Suomessa ESRAJA:n
pikkujoulukisoissakin onnistuin nappaamaan ensimmäisen sijan ihanan
Barbelinda-tamman kanssa. Vuosi 2017 oli hyvä taputella muistoihin
ja kääntää nokka pikkuhiljaa kohti uusia haasteita. En kuitenkaan
pitänyt erityisempää kiirettä vaan aloitin tosi rennosti
ampumalla sen verran kuin mieli teki. Viimeisimmältä Iranin
reissultani toin tuliaisiksi persialaisen peukalo-otteen, jota
makustelin ja tutkiskelin kaksi kuukautta. Alkuun ote tuntui todella
hyvältä, mutta toisaalta uudelta ja hämmentävältä. Juuri ennen
vuodenvaihdetta meillä oli maasta ammunnan Ratsujousiampujan Kiusaus
-kisat Helsingin jousiammuntahallilla ja kisasin juurikaan etukäteen
harjoittelematta persialaisella otteella hyvin vaihtelevin tuloksin.
Kisa itsessään oli ihan mahtava keskittymisharjoitus ja onnistuin
rämpimään tieni neljännelle sijalle, vaikka välillä kyllä
häpesin osumiani ja nuolieni hassua lentoa. Uudella otteella en
saanut osumiin samanlaista varmuuden tunnetta kuin aikaisemmin.
Persialainen ote |
Tänä talvena olen nautiskellut
Maunulan sisähallissa ampumisesta Artemiksen jäsenenä. Aivan
ihanaa treenata valoisassa, lämpimässä, kuivassa tilassa ja vielä
kivojen ihmisten kanssa! Talja- ja tähtäinjousilla ampuvien
joukossa saa kyllä potea vähän alemmuuskompleksia omalla
risukepillä ampumisestaan, mutta muut harrastajat ovat suhtautuneet
ratsujouseen lämpimällä mielenkiinnolla ja toisaalta jäsenistössä
on jo aika paljon ratsujousiampujiakin.
Myös muutoin olen hiukan kehittänyt
treenitapojani ja mukanani kulkevat nyt kuminauhat ja käytän peiliä
melko paljon apuna. Tammikuussa aloittaessani taas säännöllisen
treenin vedin nimittäin hiukan överiksi ja ammuttuani heti alkuun
liian paljon sain vieraakseni ikävän kaverin, vasemman olkapään
inpingmentin eli ahdas olka -oireyhtymän. Kun vasen käsi ei enää
kohonnut hartiatason yläpuolelle ja särki levossakin, oli pakko
ottaa hiukan pakkia ja nolona todeta että neiti
fysioterapeuttiopiskelija ei kyllä taaskaan muistanut omalla
kohdallaan soveltaa osaamistaan. Nyt paremman lämmittelyn,
lapatukiharjoitteiden, kuminauhatreenin ja maltillisempien
treenisessioiden jälkeen olkapää alkaakin olla paremmassa jamassa
ja minulla on taas yksi ”Älä tee niin kuin minä tein...”
-kokemus enemmän.
Teoriatasolla fysioterapeuttisen
osaamisen yhdistäminen ratsujousiammuntaan on ollut paljon käsillä
opinnäytetyöni merkeissä. Olen kerännyt ja käynyt läpi
mielenkiintoista lähdekirjallisuutta ja kerännyt kyselyillä tietoa
ja kokemusta ratsujousiammunnan harrastajilta sekä opettajilta.
Käytännön työhön pääsin järjestäessäni helmikuun alussa
Ratsujousiampujan kehonhuoltokurssin, jolla pääsin opettamaan
aiheesta ja erityisesti lapatuen merkityksestä. Todella
mielenkiintoista ja antoisaa! Olen hirveän iloinen siitä, että
saan työskennellä minulle niin mielenkiintoisten teemojen ympärillä
sekä koulussa että ratsujousiammunnan parissa.
Bambi on nyt ihana pörröturkkinen
lumipallo valkoisessa talvikarvassaan ja olemme tosi paljon
maastoilleet ilman satulaa. Tasapainolleni lenkkimme ovat tehneet
tosi hyvää ja kiitolaukat lumihangen halki saavat meidät molemmat
innostumaan. Nyt myös pellolla on ollut hyvät pohjat
ratsujousiammunnalle ja olemme tehneet pienen radan jolla treenata.
Toistaiseksi treenimme on keskittynyt vain single shottiin ja siinä
tekniikan hiomiseen.
Peukalo-ote |
Helmikuussa kokeilin pitkästä aikaa
taas peukulla ampumista turhauduttuani treeneissä osumatarkkuuden
vaihtelevuuteen. Oho hei, yhtäkkiä nuolet rupesivat taas menemään
sinne minne halusinkin! Ammuin vielä joitain treenejä vuorotellen sekä
peukulla että persialaisella, mutta lopulta päädyin palaamaan
takaisin peukaloon. Paljon varmasti on kyse siitä, että peukalo on
minulle niin paljon tutumpi, mutta joka tapauksessa persialainen ote
oli talviajan testi ja nyt tuntui hyvältä palata tuttuun
turvalliseen peukkuun.
Helmikuun puolivälissä lähdin
Iraniin hiomaan tekniikkaani vielä paremmaksi tulevaa kisakautta
varten sekä tietenkin nauttimaan ihanasta vuoristoluonnosta. Siitä
lisää seuraavassa postauksessa!
Keihäsharjoituksia huhtikuun Jordanian kisoja varten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti