
![]() |
Persialainen ote |
Tänä talvena olen nautiskellut
Maunulan sisähallissa ampumisesta Artemiksen jäsenenä. Aivan
ihanaa treenata valoisassa, lämpimässä, kuivassa tilassa ja vielä
kivojen ihmisten kanssa! Talja- ja tähtäinjousilla ampuvien
joukossa saa kyllä potea vähän alemmuuskompleksia omalla
risukepillä ampumisestaan, mutta muut harrastajat ovat suhtautuneet
ratsujouseen lämpimällä mielenkiinnolla ja toisaalta jäsenistössä
on jo aika paljon ratsujousiampujiakin.
Myös muutoin olen hiukan kehittänyt
treenitapojani ja mukanani kulkevat nyt kuminauhat ja käytän peiliä
melko paljon apuna. Tammikuussa aloittaessani taas säännöllisen
treenin vedin nimittäin hiukan överiksi ja ammuttuani heti alkuun
liian paljon sain vieraakseni ikävän kaverin, vasemman olkapään
inpingmentin eli ahdas olka -oireyhtymän. Kun vasen käsi ei enää
kohonnut hartiatason yläpuolelle ja särki levossakin, oli pakko
ottaa hiukan pakkia ja nolona todeta että neiti
fysioterapeuttiopiskelija ei kyllä taaskaan muistanut omalla
kohdallaan soveltaa osaamistaan. Nyt paremman lämmittelyn,
lapatukiharjoitteiden, kuminauhatreenin ja maltillisempien
treenisessioiden jälkeen olkapää alkaakin olla paremmassa jamassa
ja minulla on taas yksi ”Älä tee niin kuin minä tein...”
-kokemus enemmän.

Bambi on nyt ihana pörröturkkinen
lumipallo valkoisessa talvikarvassaan ja olemme tosi paljon
maastoilleet ilman satulaa. Tasapainolleni lenkkimme ovat tehneet
tosi hyvää ja kiitolaukat lumihangen halki saavat meidät molemmat
innostumaan. Nyt myös pellolla on ollut hyvät pohjat
ratsujousiammunnalle ja olemme tehneet pienen radan jolla treenata.
Toistaiseksi treenimme on keskittynyt vain single shottiin ja siinä
tekniikan hiomiseen.
![]() |
Peukalo-ote |
Helmikuussa kokeilin pitkästä aikaa
taas peukulla ampumista turhauduttuani treeneissä osumatarkkuuden
vaihtelevuuteen. Oho hei, yhtäkkiä nuolet rupesivat taas menemään
sinne minne halusinkin! Ammuin vielä joitain treenejä vuorotellen sekä
peukulla että persialaisella, mutta lopulta päädyin palaamaan
takaisin peukaloon. Paljon varmasti on kyse siitä, että peukalo on
minulle niin paljon tutumpi, mutta joka tapauksessa persialainen ote
oli talviajan testi ja nyt tuntui hyvältä palata tuttuun
turvalliseen peukkuun.
Helmikuun puolivälissä lähdin
Iraniin hiomaan tekniikkaani vielä paremmaksi tulevaa kisakautta
varten sekä tietenkin nauttimaan ihanasta vuoristoluonnosta. Siitä
lisää seuraavassa postauksessa!
![]() |
Keihäsharjoituksia huhtikuun Jordanian kisoja varten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti