Starcie na Skraju Puszczy -kilpailut ja ERASMUS Arch-Ed, Puola

(c) Sibylle Ortner

Tämän vuoden kansainvälinen kisakauteni päättyi puolalaisiin Starcie na Skraju Puszczy -kilpailuihin, jotka järjestettiin Kawalkada Horseback Archeryn toimesta. Samana viikonloppuna järjestettiin myös ERASMUS Arch-Ed -projetkin päätöstapaaminen. 

Järkevimmät lento- ja junayhteydet osuivat niin, että saavuimme matkaseurani Marjukan kanssa paikalle jo keskiviikkoiltana ERASMUS-projektin alkaessa vasta torstaina alkuiltapäivästä. Torstaiaamuna saimme mahdollisuuden osallistua unkarilaisen radan treeneihin Anna Sterzcynskan ohjauksessa. Sain ratsukseni rautiaan Buffyn, joka pitkine jalkoineen oli hyvää vaihtelua mongoliponien, islanninhevosten ja Bambin jälkeen. Isompiin askeleisiin tottuminen kesti hetken, mutta sitten pystyin kiireettä ampumaan viittä nuolta unkarilaiseen maalitauluun ja sain Annalta hyviä vinkkejä osumatarkkuuden parantamiseen.

Iltapäivän mittaan lisää ihmisiä saapui paikalle, myös Suomen edustajat Bea ja Katariina. Aloitimme Wojtek Osieckin luennolla kilpailuun valmistautumisesta. Sää oli kovin sateinen, mutta illaksi sade alkoi onneksi helpottaa ja lähdimme taas tallille tutustumaan kisaratsuihimme. Ratsut oli jaettu valmiiksi jo etukäteen ja suurin osa tunsi hevosensa entuudestaan. Minun ratsukseni oli valittu komea ruunikko ruuna nimeltä Mozart, joka saapui paikalle kahden muun hevosen kanssa. Työkseen Mozart toimi kuulemma dhjigitovka-ratsuna ja se vaikuttikin varsin rauhalliselta ja selväpäiseltä kaverilta. Selkään päästyäni totesin, että Mozart oli aivan ihana ratsastaa, mutta sen laukka oli todella iso ja sen askel suuntautui ylöspäin, tehden istunnasta ja omasta rytmityksesta haastavaa.
Perjantai alkoi vielä treeneillä, kun viimeisimmätkin kilpailijat pääsivät paikalle ja tutustuivat kisahevosiinsa. Sain Mozartille tällä kertaa ratsujousiammuntasatulan, mikä teki asennon löytämisestä vähän helpompaa, mutta en tajunnut siirtää jalustimia satulassa taaemmas, joten edelleenkään en päässyt ihan siihen istuntaan mitä olen treenannut. Sain kuitenkin enemmän tuntumaa Mozartin laukasta ampumiseen. Mozartin toinenkin ratsastaja treenasi sillä ja söimme lounasta.

Iltapäivällä aloitimme kilpailun. Ensimmäisenä ratana oli Battle Track, joka korvasi puolalaisen radan. Sateet olivat tehneet maaperästä niin mutaisen, että kiemurtelevaa rataa ei pidetty turvallisena. Niinpä suoran radan varrelle oli aseteltu erilaisia kohteita eri ampumasuuntiin ja rata loppui kaarrokseen vasemmalle. 

Erikoisradat ovat aina hauskoja ampua, eikä tämä ollut poikkeus! Ensimmäisellä kierroksella tuttu kisajännitys sai kädet hiukan veteliksi, mutta seuraavalle kierrokselle skarppasin ja se menikin jo tosi hyvin - niin hyvin, että pääsin kolmannelle sijalle!

Lauantaina kisa jatkui unkarilaisen radan merkeissä. Ratamme alkoi vähän epäonnisesti, sillä radan aloituskaarre oli niin mutainen että ratsullani meni jalat sekaisin ja muksahdimme kumoon. Laskeutuminen oli hyvin pehmeä, mutta upposin jouseni ja valmiiksi nokitetun nuolen kanssa lähes kyynärpäitä myöten mutaliejuun, kun otin laskeutumisen käsillä vastaan. No, mudat pois hameenhelmoihin ja eikun uutta yritystä! Mozartin hitaammalla vauhdilla rytmitys oli eri kuin mihin olin tottunut, mutta ilokseni sain ammunnan kuitenkin toimimaan 5 nuolen rytmillä. Hätäilin vähän, mutta sain kuitenkin kaikilla kierroksilla nuolia napsumaan pistealueille. Suorituksen jälkeen olin tyytyväinen siihen miten hyvin selvisin mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta en osannut yhtään sen kummemmin arvioida millaisen pistesaaliin olin kerännyt. Iloiseksi yllätyksekseni pisteitä kuitenkin kertyi reilu 129, jolla niukin naukin korotin omaa ennätystäni ja sain HA5-arvoisen suorituksen. Jippii! Pidin pitkään myös tällä radalla pronssipaikkaa, mutta kisan jännittävillä loppuhetkillä eräs paikallinen ratsastaja sai kirittyä vajaalla pisteellä ohitseni. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen neljänteen sijaan.

Sunnuntaina kisan viimeinen rata oli korealainen rata. En saanut ihan parasta itsestäni irti, mikä näkyi siinä että nuolet kiersivät maalitaulun pienemmillä osuma-alueilla etenkin alkuun. Kuitenkin koko radalla ammuin vain yhden nuolen ohi ja loppurataa kohden osumatarkkuutenikin lähti paremmaksi. Lopputuloksena oli 104,195 pistettä ja HA5-tason tulos. Sijoituksena oli tälläkin radalla 4 / 24, joka oli myös sijoitukseni kokonaiskilpailussa. Kaikkiaan siis oikein hyvä lopetus kisakaudelle!

Kisasta jatkoimme suoraan puolalaisen opettajan Wojtek Osieckin matkassa hänen hevostilalleen viikon intensiiviselle treenileirille, jolla pääsimme terästämään istuntaamme ja ampumistamme. Wojtekilla oli paljon kivoja harjoituksia ja sopivasti uusia näkökulmia mietittäväksi. Wojtekilla vietetyn viikon ajan tein mahdollisimman tarkasti kaiken juuri hänen oppiensa mukaisesti, jonka jälkeen annoin ampumisen jäädä hetkeksi aikaa muhimaan pienen tauon merkeissä. Sitten taas uusia oppeja vanhaan yhdistellen eteenpäin!