Tänä vuonna starttasi EU-rahoitteinen Arch-ed -projekti, eli Horseback Archery Education for Sport Promotion, joka on osa ERASMUS Plus -ohjelmaa. Käytännössä tarkoitus on edistää ratsujousiammuntaa urheilulajina jakamalla maiden välistä osaamista ja yhtenäistämällä ratsujousiammunnan opettamista eri maiden välillä. Vuoden mittaisessa projektissa on mukana viisi EU-maata: Puola, Englanti, Itävalta, Ranska ja Suomi. Jokainen maa valitsi 3 edustajaa, jotka kiertävät tapaamisissa, jotka järjestetään vuoden aikana projektin jäsenmaissa. Viikonlopun mittaisissa tapaamisissa on aina yksi vastuuopettaja, joka jakaa osaamistaan: Wojtek Osiecki, Thierry Descamps, Christoph Némethy, Mihai Cozmei ja Mats Woxmark. Lisäksi tapaamiset sisältävät pieniä workshoppeja ja ryhmätöitä sekä vastuuopettajien että puolalaisten projektikoordinaattorien vetäminä.
Sain ilon edustaa tässä projektissa Suomea yhdessä Sami Ihajoen ja Katariina Cozmein kanssa. Ensimmäinen Kick off -tapaaminen järjestettiin tammikuun lopulla Puolan Sypnievossa ja vastuuopettajana toimi Wojtek Osiecki. Saavuimme paikalle Hotel Sypnievoon perjantai-iltana ja aloitimme illallisella sekä projektin esittelyllä. Lauantaiaamuna aloitimme Wojtekin lyhyellä teoriaosuudella hänen käyttämistään opetusmetodeista. Wojtekin mukaan ratsujousiammunnan opettamisessa on aina huomioitava kolme tasoa: 1. taso on hevonen, 2. taso ratsastaja ja 3. taso jousi. Käytännössä ensin on varmistettava että kaikki hevosen tasolla on kunnossa, ennen kuin voidaan miettiä mitään muuta: hevosen täytyy olla hyvin siedätetty ratsujousiammuntavälineisiin, sen täytyy olla koulutettu lajiin, sen täytyy olla terve, tietää tehtävänsä ja olla ratsastajan kontrollissa. Jos hevosen tasolla on mitään ongelmia, ei voida jatkaa eteenpäin, vaan ongelmat täytyy selvittää ensin. Seuraavaksi voidaan keskittyä ratsastajan taitoihin: hevosen kontrollointi, tasapaino, hevosmiestaidot, apujen käyttö jne. Vasta kun ratsastustaito on riittävällä tasolla, voidaan jousi ottaa hevosen selkään ja alkaa työstää jousiammuntaan liittyvää tekniikkaa, taktiikoita jne. Jos esimerkiksi kesken harjoitusten hevonen alkaa kiihdyttää liikaa (ongelma 1. tasolla) ja ratsastaja ei saa kontrolloitua sitä (ongelma 2. tasolla), ei voida jatkaa ammuntatekniikan (3. tason) hiomista, vaan on palattava ensimmäiselle tasolle kertomaan hevoselle, mitä siltä toivotaan.
Lisäksi Wojtek jakaa harjoitukset kolmeen tasoon oppilaan taitotason mukaan: aloittelija, keskitaso ja kokenut. Näiden tasojen mukaan valitaan harjoituksen vaikeusaste ja korjattavat asiat. Wojtek valitsee aina yhden asian kerrallaan korjattavaksi, jolloin keskitytään vain tähän asiaan ja korjataan se, muita asioita ei kommentoida. Opetus etenee näin johdonmukaisesti, pala palalta tekniikkaa korjaten.
Siirryimme seuraavaksi käytännön harjoituksiin hevosten kanssa. Haimme kuusi hevosta ja satuloimme ne, ja Wojtek pyysi osan ihmisistä ratsaille demonstroimaan Korean Single Shot -harjoitusta. Pääsin tähän ryhmään ja sain ratsukseni sympaattisen Lellek-ponin. Aloitimme lämmittelemällä hevoset ja sen jälkeen aloimme edetä pala palalta kohti hyvää suoritusta. Ensimmäisen laukan menimme vain hevoseen keskittyen: näytimme hevosille mistä haluamme aloittaa laukan, minkä tahdin halusimme, missä pysähdymme. Seuraavaksi siirryimme tarkkailemaan ratsastajan tasoa ja keskityimme erityisesti hyvään tasapainoon ja tasaiseen istuntaan, jossa jaloilla saadaan nollattua hevosen tuottama ylös-alas-liike pois. Käytössämme oli ratsujousiammuntaan hyvin sopivia ratsujousiammunta- ja paimentolaissatuloita, joissa jalustinten paikka on tavallista englantilaista satulaa taaempana mahdollistaen siten paremman asennon ja sen, ettei ratsastajan paino asetu niin vahvasti hevosen etujaloille. Seuraavan kierroksen ratsastimme tähdäten jousikädellä maalitaulua vetämättä jousen jännettä, harjoitellen vain jousikäden vakautta. Teimme myös kierroksen nokittaen nuolta niin monta kertaa kuin ehdimme. Wojtekin mukaan on hyvin tärkeää malttaa odottaa täydessä vedossa ja seurata maalitaulua ennen laukaisua, joten teimme myös kierroksen jolla vain seurasimme maalitaulua täydessä vedossa ja sitten purimme vedon pois. Viimeisillä kierroksilla otimme kaikki nämä vaiheet yhteen: pari ensimmäistä laukka-askelta varmistimme että hevonen tietää tehtävänsä ja haimme itsellemme hyvän, joustavan asennon ja istunnan, teimme hyvän ja sujuvan nokituksen, seurasimme katseella ja kehon rintamasuunnalla maalitaulua, vedimme täyteen vetoon, pidimme hetken aikaa maalitaulua seuraten, teimme hyvän, puhtaan laukaisun ja sitten rauhassa hidastimme hevosen käyntiin. Seuraavaksi vaihdoimme ratsastajia ja ensimmäisessä ryhmässä ratsastaneet ohjasivat saman harjoituksen seuraaville ratsastajille.
Haimme tässä välissä jälleen hevoset ja laitoimme ne kuntoon. Suomi-tiimillä opetimme jousikäden merkityksestä ja yhdistimme siihen Samin osaamista keskittymisharjoituksista. Jousiammunnassa myös jousikäden tulisi olla aktiivinen ja vaikka näkyvin liike on jänteen vetäminen taaksepäin vetokäden lapaluulla, tulisi myös jousikäden työntää kohti maalitaulua ja estää jousikäden olkapäätä pettämästä ja kohoamasta kohti korvaa. Tärkein jousikäden tuen mahdollistava lihas on sahalihas m. serratus anterior. Keskityimme jousikäden käyttöön ampumisessa ja lisäksi opetimme, että Suomessa usein hevoset lämmitellään oikeaan kierrokseen vinouden ehkäisemiseksi, kun sitten ampuessa kuljetaan aina vasempaan kierrokseen. Lopuksi Sami opetti keskittymisharjoituksen, jossa oppilas kertoi ennen radalle lähtöään mitä kuulee (esimerkiksi hevosen kavioiden äänen), mitä tuntee (esimerkiksi jousen kahvan) ja mitä näkee (esimerkiksi maalitaulun keskustan). Ampumisen annetaan tapahtua ikään kuin alitajuisesti samalla kun keskittyminen - ja sitä kautta esimerkiksi kisajännitys - on ohjattu muualle.
Englantilaisilla teemana oli front- ja backshot, joissa tärkeää on että kierto tapahtuu lantiosta ja kehosta, ei olkapäistä. Illan loppuhuipennuksena oli Puolan tiimin "fun method-training", jossa harjoitettiin tasapainoa ja istuntaa laukassa mm. kantamalla vesilasia ja heittelemällä palloja.
Sunnuntaina aloitimme ampumalla maasta käsin. Wojtek korosti sitä, että nopeus tulee sitä mukaa kun osaa tehdä asiat oikein ja sujuvasti ensin hitaasti, jolloin motorinen oppiminen pääsee tapahtumaan. Teimme metronomi-harjoitusta, jossa rytmitimme nokituksen ja ampumisen tasaisiin jaksoihin: laukaisu - ote nokista - nuolen vetäminen viinestä - nokittaminen jänteelle - veto - pysähdys ja tähtäys. Ensin metronomin rytmi oli hidas, mutta pikkuhiljaa kokeilimme nopeammalla rytmillä. Kuitenkin nopeastikin tehdessä rytmitys pysyi samana, joka helpotti nokittamisen ja ampumisen sujuvuutta sekä auttoi varmistamaan sen, ettei laukaus lähtenyt jo liikkeestä vaan aidon pysähdyksen ja tähtäyksen kautta. Teimme maasta käsin vielä hauskan viestijuoksuharjoituksen ja sen jälkeen haimme hevoset viimeistä treeniä varten.Saimme harjoitella nyt melko vapaasti viikonlopun antia hyödyntäen, mutta lisäksi Wojtek esitteli meille heidän käyttämänsä maneesiversion unkarilaisesta radasta. Maneesin toinen pääty oli vuorattu heinäpaaleilla, joten niihin sai kiinni unkarilaiset maalitaulut ja toiselta pitkältä sivulta pystyi ampumaan niihin frontshottia, lyhyellä sivulla oli yksi sideshot kentän sisäpuolella ja toiselta pitkältä sivulta pääsi ampumaan backshotteja. Luonnollisesti tämä versio unkarilaisesta radasta on melkolailla haastavampi kuin suoralla radalla tapahtuva treeni, mutta tehokasta ja hyvää harjoitusta talvikaudelle.
Pikaisen lounaan jälkeen aloitimme 4 tunnin ajomatkan Varsovan lentokentälle ja kohti koti-Suomea. Viikonloppu toi paljon uusia ideoita itselle hyödynnettäväksi ja muille jaettavaksi, ja odotan innolla projektin jatkoa!
Lisää kuvia viikonlopusta voit katsoa TÄÄLTÄ!
