Varusteeni

My equipment

I was thinking that telling about my horseback archery equipment could be useful for somebody who is starting this sport. I'm not a professional bow seller, but I like this equipment I have and I feel good to recommend it also to others. My bow is a 40 pounds Kaya KTB and my arrows are 31 inches long Easton Aftermath -arrows with 500 spine. I'm using a Persian quiver made by my teacher Ali Ghoorchian. I'm sometimes using a leather thumb ring for on foot shooting practice but now with thicker nocking point in my bowstring I can well manage shooting without any protection in the hands. In most of the clinics and competitions in Finland you have to wear a helmet, but aboard the organizers of competitions can wish for a traditional costume. My solution was to make a fur hat over my helmet. At least from far I seem to be wearing just a hat, but my head is safe! I like to wear traditional clothes that I have made for myself: a kaftan and a riding skirt. I have found this clothes to be easy to use, they are not disturbing riding or shooting and also look nice. I love the Persian way to decorate the horse with bells, threads and necklaces and I like to decorate the horses that I'm riding. For horseback archery you don't need a special saddle, but I prefer military saddles. In Iran people are mostly using strong bits for the horses for the matter of safety. With strong bits it's extremely important to be a good rider with a light, gentle hand not to hurt the horse's mouth.

*

Ajattelin, että jollekulle lajin harrastajalle tai sitä aloittelevalle voisi olla kiinnostavaa lukea varusteista joita ratsujousiammunnassa käytetään, niistä joihin olen itse päätynyt ja syistä miksi koen juuri ne hyviksi. En ole jousikauppias enkä sikäli myöskään alan asiantuntija, joten en voi vannoa että minulla on käytössä parhaat mahdolliset välineet. Olen näihin kaikkiin kuitenkin hyvin tyytyväinen ja voin suositella niitä hyvällä omatunnolla muillekin.

Jousi
Käytössä minulla on Kaya KTB eli Korean Traditional Bow -jousi, jossa vetolujuus on 40 paunaa. Tämä jousi oli ensimmäinen jonka hankin ratsujousiammuntakäyttöön ja hankintahetkellä se oli minulle näin jälkiviisaana ajatellen turhan vahva. Nyt kuitenkin olen "kasvanut" jouseni vahvuiseksi ja pärjään hyvin vaihtamatta vahvempaan. Kaya on hyvin suosittu merkki ja näitä jousia löytyy niin aloittelijoilta kuin MM-voittajiltakin. Korean MM-kisoissa Kaya näytti olevan yleisin käytössä oleva jousi (KTB-mallin lisäksi myös mallit Windfighter ja Firefox). Jousen keveys, napakkuus, hyvä hinta-laatusuhde ja kestävyys ovat sen etuja. Haittapuolena koen sen, että kahva on omaan käteeni vähän turhan jykevä vuolemalla pienentämisestä huolimatta ja hyvän otteen löytäminen oli alkuun hiukan haastavaa.

Nuolet
Olen ehtinyt kokeilla reilun vuoden aikana monia erilaisia nuolia, mutta tällä hetkellä käytössäni ovat Easton Aftermath -nuolet 31 tuumaisina ja 500 spinen jäykkyydellä. Päädyin näihin nuoliin kokeiltuani niitä Alin luona ja tykästyttyäni niihin. Kun vielä sain selville, että niitä saa hankittua erityisen hyvällä hinnalla Suomesta (kimppatilauksissa hiukan päälle 8 euroa / nuoli), luulen että jään oikein mieluusti käyttämään näitä - tässä lajissa nuolia väkisinkin katoaa ja menee rikki. Nuolet ovat olleet käytössä kestäviä ja hyvälaatuisia. 31 tuumaa on niiden valmispituus tehtaalta tullessa ja se sopii minulle hyvin. Nuolen katkaisemista lyhyemmäksi kannattaa harkita tarkoin, sillä liian lyhyellä nuolella tekniikka ei pääse kehittymään turvallisesti ja riski nuolen vetämisestä yli kasvaa. Muutamia omia muutoksia olen tehnyt näihin nuoliin, niin kuin lähes kaikkiin valmisnuoliin ratsujousiampujan kannattaakin tehdä. Nokin kärkien avaaminen nopeuttaa ja helpottaa sokkonokitusta. Liian lähelle nokkia tulevat sulat häiritsevät nokittamista ja ne helposti lyttää sormilla piloille muutenkin, joten olen lyhentänyt sulkia hieman. Kangasteippi heti nokin alapuolella auttaa saamaan hyvän otteen nuolesta silloinkin, kun kädet ovat märät tai kylmästä kankeat. Teippi sulituksen alussa ehkäisee jousikäden haavaumilta ja edesauttaa sulituksen kestämistä hyvänä pitempään silloinkin, jos vaikka ampuu nuolen taulusta kokonaan läpi.

Nuoliviini
Yksin jousiammuntaa kokeillessani pidin nuoliani joko satulan vasempaan etukaareen kiinnitetyssä viinessä tai vasemman jalan saappaassa. Ensimmäisellä Iranin treenimatkallani kokeilin opettajani Alin vyötärön vasemmalle puolelle tulevaa nuoliviintä ja siihen vaihtaminen sujui tosi luontevasti, nuolet olivat tavallaan samalla paikalla kuin olin jo tottunutkin. Niinpä ostin keväällä Alin käsityönä minulle tekemän viinen ja olen siitä lähtien käyttänyt sitä. Viinessä on jokaiselle nuolelle oma paikka jossa ne voi laittaa jo valmiiksi oikein päin, minkä lisäksi isompi tasku vaikka blunttikärkisiä nuolia varten. Vasemmalta puolelta nuolia ottaessa nuolen matka jänteelle on hyvin lyhyt ja nuoli pysyy kaiken aikaa hevosen kaulan vasemmalla puolella, jonne yleensä ammutaan. Oikealle paikalle lähemmäs lantiota kuin vyötärön kapeinta kohtaa sijoitettu nuoliviini on helppo ratsastessa eivätkä nuolet tule tielle. Joskus nuoliviini pyrkii nousemaan ylös päin, mutta usein pyöräytän vyötärölleni huivin auttamaan viinen pysymistä hyvällä paikalla.

Tykkään tässä viinessä myös sen perinteisyydestä. Nahka on valmistettu käsityönä ja perinteisesti parkitsemalla, josta se saa kauniin punaisen värinsä. Ali tekee viinet käsityönä persialaisen perinteen ja hyväksi havaitsemiensa kokemusten pohjalta. Viinessäni on lisäksi onnea tuomassa kaiken maailman lahjaksi saamiani kilkuttimia: pahaa energiaa torjuvia sinisiä savikoristeta, sormus, vanha kolikko ja villisian torahammas!

Peukalorengas
Minulla on sekä villihampaan sarvesta tehty peukalosormus että nahkainen peukalosuoja ampumista varten. Sormuksesta en ole oikein innostunut etenkään selästä ampuessa, kun olen jo ehtinyt tottumaan siihen että saan nuolista hyvän näppituntuman. Niinpä sormuksesta on tullut minulle rakas kaulakoru ja käytän sitä ampumiseen vain harvoin. Maasta ampuessa peukalolle tulee melko paljon kuormitusta ja ihon suojaaminen kannattaa. Moni käyttää urheiluteippiä joka sekin toimii hyvin, mutta nahkainen suoja on kestävämpi ja ekologisempi vaihtoehto. Hevosen selästä ampuessa minua häiritsevät kaikki mahdolliset suojat, mutta usein toistoja tulee myös sen verran vähemmän, että on helppo ampua paljaallakin peukalolla. Malesian matkalta mukaani tarttui jousen jänteeseen laitettava kuminen nokinpaikka, joka suojaa myös peukaloa ampumisen aikana. Otettuani sen käyttöön en ole enää tarvinnut peukalon suojausta tiiviidenkään treenijaksojen aikana.

Kypärä

Suomessa on tyypillistä käyttää tavallista ratsastuskypärää ratsujousiammuntatreeneissä ja kisoissa kypärän käyttö on usein pakollista. Ulkomailla maasta riippuen kypärän käyttö on hyvin vaihtelevaa ja joissain kansainvälisissä kisoissa toivotaan perinteistä pukeutumista, jonka kanssa tavallinen ratsastuskypärä saattaa näyttää hiukan hassulta. Päädyin lopulta ratkaisemaan asian omalta osaltani ompelemalla kypäräni päälliseksi hatun, jota ei ainakaan kauempaa kypäräksi juuri tajuakaan ja joka sopii hyvin perinteisen asun jatkoksi. Päänuppi on kuitenkin visusti suojassa!

Kaftaanit ja vaatteet
Minulle ratsujousiammunnassa hyvin kiehtovaa on taidon historiallinen alkuperä ja mielelläni sen johdosta myös pukeudun kisoissa ja miksei treenatessakin perinteisiin vaatteisiin. Kisa-asukseni ompelin viimekesänä sinisen kaftaanin ja valkoisen ratsastushameen. Näitä vaatteita päädyin käyttämään paljon myös Iranissa treenatessani, koska ne ovat myös todella mukavia päällä ja käytännöllisiä käyttää. Iranissa julkisilla paikoilla kulkiessa naisen tulisi pukeutua lantion yli ulottuvaan ja kyynärpäät peittävään yläosaan. Tallilla ja yksityisissä paikoissa saan toki pukeutua ihan T-paitaankin, mutta lopulta helpoimmaksi muodostui käyttää kaftaania, niin vaatetusta ei tarvinnut enää muuten miettiä. Valkoinen ratsastushameeni luonnollisesti likaantuu ja nirhaantuu menossa, mutta auringonpaahteessa se heijastaa ihanasti lämpöä pois ja helpottaa oloa. Onhan asu myös kuvissa hyvin kaunis.

Talvisessa Suomessa villakaftaani ja villaratsastushame ovat myös korvaamattoman hyvä asu kylmän kelin ratsujousiammuntaan! Pitkä villakaftaani on lämmin, mutta hihat ovat tarpeeksi käsivarren myötäiset ettei jänne räpsähtele niihin. Ratsastushame puolestaan lämmittää ihanasti jalkoja sulkien myös hevosesta kohoavan lämmön sisäänsä. Samaan aikaan se ei tule jalkojen ja satulan väliin, joten istunnan herkkyys säilyy paremmin kuin toppahousuilla ratsastaessa. Kaiken lisäksi hame on todella helppo tehdä! Tämän Youtube-ohjeen minulle vinkkasi alunperin tallikaverini ja yhden hameen tehtyäni on loput ollut helppo soveltaa ulkomuistista.

Hevosten varusteet
Ratsujousiammunnassa voi käyttää kaikenlaisia satuloita ja suitsia jotka sopivat hevoselle. Omat suosikkini ovat Iranissa Alin käyttämät sotilassatulat, joiden päälle heitetään ihana liukumista estävä lampaannahka. Satula myös jakaa painoa isolle alueelle hevosen selässä ja perinteinen paksu villainen huopa tasoittaa painon jakautumista entisestään. Iranissa suitsissa on usein vahvat kankikuolaimet, jotka voivat herättää monia mielipiteitä. Kaikkien kuolainten kovuus on kuitenkin paljon ratsastajan kädestä kiinni ja ensiarvoisen tärkeää kaikessa ratsastuksessa on mielestäni oppia kevyt, keholla (eikä kädellä) tapahtuva ratsastus. Vuoristo-oloissa ratsastaessa ryhmissä joissa on sekä oreja että tammoja on ratsukoiden turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää että tarvittaessa hevosen saa aivan hetkessä pysähtymään tai kääntymään, oli tilanne mikä tahansa. 

Persialaisessa kulttuurissa hevosilla on arvostettu asema ja ne on tärkeää koristella yhtä kauniisti kuin ihmisetkin. Erilaiset tupsut, kellot ja korut hevosilla ovat mielestäni ihana osa kulttuuria ja käytän niitä mielelläni Suomessakin. Koristeilla on ollut myös käytännön tehtäviä: kellot ovat kertoneet lähestyvistä ihmisistä ja karkoittaneet susia ja otsapantaan kiinnitettävät tupsut ovat totuttaneet hevosta silmien edessä tapahtuviin liikkeisiin, jolloin se ei ole pelännyt ratsastajan käyttämiä miekkoja tai keihäitäkään. 

Itselleen sopivimmat varusteet löytää kokeilemalla, asiantuntijoilta ja opettajilta kyselemällä ja joskus jopa sattuman kautta. Apua kannattaa rohkeasti kysellä, olla utelias ja tarvittaessa myös kriittinen - halvin ei ole aina paras, mutta turhastakaan ei kannata maksaa!

Kuvat: Ali Ghoorchian