Edustamista ja sähellystä

(c) Minna Mäkinen

Vielä ennen reissuun lähtöäni minulla on ollut paljon tekemistä ratsujousiammunnan tiimoilla. Valitettavasti heti Alin lähdettyä flunssa sai minusta kunnolla vallan ja en päässyt tekemään juuri mitään pariin päivään. Yritinkin tosi tunnollisesti olla rasittamatta itseäni, kun on selvää että nyt seuraavaan lepotaukoon meneekin hetki.

Torstaina kuitenkin kampesin itseni sängyn pohjalta liikkeelle, kun MTV3 halusi tulla kuvaamaan minun ja Bambin ratsujousiammuntatreeniä uutisten loppukevennykseen. Suostuin alun perin innokkaasti pyyntöön, koska on aina mahtavaa saada näkyvyyttä lajille. Nyt oma olotilani ei ollut paras mahdollinen, mutta sää oli kaunis ja ihanaa Bambia kelpaa esitellä.

(c) Satu Lassa

Viimeksi minua on kuvattu Iranissa ja silloin kaikki valmistautumisenikin haluttiin kuvata, joten ajattelin että ehkä nyt samoin. Perinteistä asua toivottiin joten päätin että tottakai, ja koristelempa vielä Bambinkin. Ja ettei nyt ihan olisi tylsää kuvattavaa, niin voisin avata vähän isomman suoran jolla ampua...

En kehdannut ihan hirveästi pyytää aikaa lämmittelyyn kun minua odotettiin jo, joten päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Vähän ehkä jännitti. Laukassa hieno otsakoru olikin Bambille outo, ja se meni hassua köyrylaukkaa ja ammuin huonosti. Ajattelin kokeilla vielä toisen laukan jos vaikka Bambi ensikokemuksen jälkeen hyväksyisi otsakorun, mutta luonnollisesti menimme vielä reippaampaa köyrypukkilaukkaa ja kun vielä päätin keskittyä ampumaan hyvin, oli lopputuloksena se että jouduin hiukan satulan etupuolelle istumaan. Bambi köyri entistä enemmän huonon asentoni takia ja ajattelin, että parempi ehkä vain hypätä alas. Paitsi että alas hypätessäni toinen jalkani jäikin kiinni jalustimeen, joten en päätynytkään maahan mitenkään siististi seisalleen niin kuin ajattelin, vaan takapuolelleni niin että Bambi vielä hinasi minua kivasti perässään samalla kun ruikutin sitä pysähtymään kasvot häpeästä punehtuen. Onneksi pääsin nopeasti irti, vakuuttelin kuvaustiimille että kaikki on ihan kunnossa ja että voimme jatkaa.

Nöyrtyneenä poistin Bambilta kaikki koristeet ja pomppasin uudelleen selkään, ja päätimme ampua vain tutulla lyhyemmällä suoralla. Minua kyllä jo jännitti sen verran, että osumatarkkuuteni alkoi olla vähän kökkö, etenkin kun ajattelin että sehän on ihan kiva idea että teen myös haastavampaa pitemmän etäisyyden eteen päin ampumista enkä vain tuttuja ja turvallisia harjoituksia. Tässä vaiheessa onneksi jo ystäväni Satu oli ehtinyt saapua paikalle ja toimi tukenani ja turvanani, joten saatiin kuvaukset kunnialla päätökseen. Siirryimme haastatteluun, jossa yleensä superrauhallinen Bambi pyöri, hyöri ja kerjäsi leipää, minulla räkä valui pitkin naamaa ja yritin kertoa kuinka hauska laji tämä on ja kuinka mahtava ja hyvin koulutettu hevonen Bambi on. Voi että, kyllä kävi mielessä että olisin voinut järjestellä tämän hiukan paremminkin. Varmasti he saavat koostettua loppujen lopuksi ihan kivan pätkän, mutta oma itsetuntoni ei varsinaisesti tästä tohelluksesta kohonnut!

Kuvaajan ja toimittajan poistuttua kuolin hiukan häpeästä ja hillitön hihitys purkaantui. Päätin laukata pätkän Bambilla vielä pari kertaa, ettei sille jäisi huonoa kokemusta. Nyt kun itse olin rentona niin Bambikin oli taas kuin enkeli ja kun kokeilimme vielä ampua yhden nuolen, oli Bambi taas hieno ja minäkin osuin ihan keskelle tiikerin päätä. Itsetunto pelastettu ja Satu sai tästäkin onneksi napattua todistusaineistovideon. Lähdimme vielä yhdessä hauskalle maastolle ja koko tilanteelle pystyi vain nauramaan jännityksen purkauduttua. Pitää muistaa pitää suuruudenhulluuteni aisoissa ja pyytää tämän tyyppisiin tilanteisiin jatkossa joku kaveriksi alusta alkaen, niin on rennompi olla.

Uutisten loppukevennyksen pääsee katsomaan TÄSTÄ. Postaukseen on liitetty myös videoita, mutta kaikilla selaimilla ne eivät näy.

Seuraavana päivänä oli vuorossa ratsujousiammunnan tutustumisilta Espoon Tallilla. Ohjelmassa oli maksuton maasta-ammuntapiste, ratsujousiammuntademonstraatio sekä kaksi lyhyttä kokeilutuntia kahdelle ratsujousiammuntaoppilaalle. Aurinko helli meitä lämmöllään ja maasta ampuminen hurahti nopeasti. Puolentoista tunnin treenin aikana noin viisitoista kävijää tuli kokeilemaan ratsujousiammunnan perusteita. 

Espoon Tallin upeat aktiivit olivat innostuneet tutustumisillasta ja rakenneelleet valmiiksi mahtavat puitteet ratsujousiammunnalle: pitkä joenrannassa sijaitseva vähemmällä käytöllä ollut ratsastuskenttä on nyt aidattu ja sinne oli rakennettu siirrettävä laukkakuja sekä kolme hyvää maalitaulua telineineen. Suuryllätyksenä meille oli rakennettu myös hevonen, jonka nimesimme Pauliksi: peräkärryyn nostettu pukki pinkkeinen jumppamattoineen, jolla pystyi ratsastamaan ja ampumaan kohteita vauhdista kunhan vaan sai suostuteltua avustajia peräkärryn vetäjiksi. Jouduin heti todistamaan taitoni tämän villin ratsun kyydistä, ja osuttuani tauluun sain hyväksynnän Pauli-hevosen rakentajalta.

Pauli-hevosen jälkeen oli aika siirtyä suomenhevostamma Pauliinan selkään ratsujousiammuntademonstraatiota varten. Pauliina tuli nyt ensimmäistä kertaa tälle ratsastuskentälle ja valitettavasti koki uuden paikan, katsojalauman ja etenkin kauhistuttavan Paulin aika hurjana pelottavien asioiden viidakkona. Pauliina sai hetken tutustua paikkaan ja esineisiin ihan taluttaen ja sen jälkeen hyppäsin selkään, jotta pääsimme jatkamaan sieltä käsin kenttään tutustumista. Pauliina on todella rauhallinen ja kiltti, mutta nyt uusi tilanne jännitti kovasti. Jousi ja nuolet eivät ole koskaan juurikaan ihmetyttäneet Pauliinaa, mutta nyt niiden äänet hiukan jännittivät. Lopulta kun kokeilin laukata kujalla ja Pauliina yritti parhaansa saadakseen aikaiseksi pienen pukkihyppysarjan, totesimme että paras siirtyä uusista tuliteristä puitteista takaisin tutulle ratsastuskentälle. Opinpahan ainakin jotain edellisen päivän kommelluksista - jos on esiintymistilanne joka muutenkin jännittää, niin kannattaa ainakin pitää suoritus tuttuna ja turvallisena!

(c) Minna Mäkinen

Tutulle ratsastuskentälle päästyämme Pauliina rentoutuikin heti, ja pääsimme aloittamaan lajin esittelyn. Saimme nyt napattua mukaamme vain yhden maalitaulun, mutta ammuimme siihen joitain nuolia sivulle, eteen ja taaksepäin. Lisäksi demonstroin lajissa käytettävää istuntaa ja vastasin yleisön kysymyksiin.

Lopuksi oli vuorossa 30min kokeilutunnit kahdelle ratsujousiammuntaoppilaalle: toiselle, joka on jo aiemmin ampunut hevosen selästä sekä toiselle, joka on ratsastaja mutta jolle tämä oli ensimmäinen kerta ratsujousiammuntaa. Molemmista kuoriutui hiukan arastelevan alun jälkeen rohkelikkoja, jotka molemmat ampuivat maaliin laukasta! On opettamisen parasta nähdä kuinka jännitys väistyy, innostus syttyy ja ratsastaja kehittyy!

Tiivis putki ratsujousiammunnan näytön paikkoja jatkui lauantaina, kun vuorossa olivat ESRAJA:n Wappu Wars-kilpailut eli hauskat leikkimieliset ratsujousiammunnan vappukisat Jatilan tallilla Mäntsälässä. Kisoissa oli ennätysmäärä osallistujia: 17 kilpailijaa joista 3 oli junioreja! Kisojen idea oli auttaa oppimaan kisatilanteessa suoritumista ja ampumaan paineen alla, sekä toimia matalan kynnyksen kisoina kaiken tasoisille ratsujousiampujille. Niinpä kentän laidoille rakennetun radan sai suorittaa laukan lisäksi myös käynnissä tai ravissa ampuen viittä erilaista kohdetta. Koko kisan hitain aika toimi aikarajana ja jokaisesta sitä nopeammasta kierroksesta sai +1 pistettä / sekunti, mutta kukaan ei saanut miinuspisteitä ajan takia.

Kisakumppaninani toimi ex-ravuritamma Barbelinda eli Barbi, joka on todella sympaattinen tamma. Barbi on istunnalle herkkä ja kiemurtelee helposti, jos paino ei jakaudu aivan tasaisesti. Lisäksi laukka on vielä hiukan tasapainoton ja nopeatahtinen, ja Barbi tarvitsee siihen luottavaisen ratsastajan joka antaa hevosen keskittyä jalkojen asetteluun ja ei juurikaan koske ohjaan laukan aikana. Tämä oli Barbin ensimmäinen kerta ratsujousiammuntakisoissa, mutta luotin että se toimii varmasti hyvin, kunhan se vain ei oikaise pois radalta. 

Olin kisan ensimmäinen ratsastaja, jotta pääsin sitten auttamaan kisajärjestelyiden kanssa ja toimimaan ajanottajana. Ekan kisaajan paikka on aina melko jännä ja toisaalta oli hankalaa ehtiä kerätä sopivaa mielentilaa, vaikka ennen suoritusta saikin yhden harjoituslaukan ilman ampumista. Kisat järjestettiin ulkokentällä avointen peltojen äärellä ja suomalainen kevätsää helli meitä hyytävällä viimalla ja lopulta myös lumisateella. Sormet kohmettuivat hetkessä ja kun lähdin ensimmäiselle kierrokselleni, sain ensimmäisen valmiiksi nokitetun nuolen hyvin tauluun, mutta hämmennyin kun sormet olivatkin tosi jäykät ja nokitus oli kömpelö, joten vaikka minulla oli oikeastaan ihan hyvin aikaa ampua myös seuraavat nuolet niin päädyin roiskaisemaan ne ja ammuin tyhmästi taulun viereen.

Ehdin hiukan harmistua, mutta onneksi sain nopeasti koottua itseni ja vaihdettua ajatukset rakentaviksi. Seuraavalla kierroksella keskityin jo paremmin, ammuin kolme nuolta ja sain jokaisella osuman. Edelleen veto oli turhan lyhyt ja hätäinen eivätkä osumat olleet ihan erityisen hyviä, mutta paransin kuitenkin jo reilusti.  Kolmannella ja viimeisellä kisakierroksella toistin saman, ammuin kolmella nuolella osumat tauluihin ja lisäksi yritin vielä saada yhden hiukan epätoivoisen osuman viimeiseen tauluun.

Kisapäivä kului nopeasti ja tunnelma oli lämmin kylmästä kelistä huolimatta. Ratsujousiampujien kanssa on ihanaa olla! Kun itse kisat oli saatu päätökseen, siirryimme sisätiloihin nauttimaan jäätelöä (...), simaa ja munkkeja sekä odottamaan kisatulosten julkistusta. Sijoituin lopulta toiseksi heti Barbin toisen ratsastajan, lahjakkaan 13-vuotiaan Nupun perään! Mieli oli hyvä ja lämmin ja Nuppu todella ansaitsi voittonsa, hänen suorituksensa sujuivat erinomaisesti eikä kisatilanteen paine häirinnyt liikaa. Oli myös todella hyvä herätä muistelemaan, miltä se kisaaminen tuntuukaan ja miten oman mielen voi koota, vaikka ensimmäinen kierros menisikin pieleen. Jotenkin se jännittää melkein kaikkein eniten, että jos jotain menee alussa pieleen, jolloin keskittyminen häiriintyy ja pahimmillaan koko kisasuoritus levähtää käsiin. Mahtavaa että oli tämä tilaisuus harjoitella!

Kevätsää on tänävuonna ollut nyt erityisen ihmeellinen, mutta on ollut mahtavaa todeta kerta toisensa jälkeen etteivät suomalaiset ratsujousiampujat lopeta treenaamista, kisaamista tai tekemistä sään takia. Porukalla on yleisesti ottaen todella hyvä asenne ja tekemisen meininki. Lauantai-iltana Jatilan pihamaa kuorruttui lumeen ja käynnissä oli varsinainen lumimyrsky, joten päätimme ottaa vielä Unkariin lähtevästä Suomen GP-joukkueesta teemaan sopivan tervehdyskuvan. Odottakaa vaan lämpöiset Euroopan maat, suomalaiset ratsujousiampujat ovat pian tulossa!

Kuvat: Minna Mäkinen, Satu Lassa, Bea Wilén, Mira Lehmusvaara
Videot: Satu Lassa, Susanna Laamanen, Anni Jauhiainen
 

(c) Bea Wilén

 

 

Kevätkuulumisia

Greetings from Finnish spring


My spring has been full of horseback archery! I have had many clinics and for the first time also for people who have not been riding before. I really enjoy teaching new horseback archers and it's very inspiring for me to see the students to develop. We have also trained new horses for horseback archery in a riding school in Espoo, close to my home. It's really great to get new horse riding clubs interested in this sport. One big change in my life was that my friend introduced me to a wonderful Arabian stallion called Altofino, "Bambi". Bambi is a brave and extremely well-trained horse. He is also acting really well with horseback archery so it seems that this little unicorn stole a place in my heart and became my training partner. I'm really happy about that, because I was not sure if Jaffa would be ready to compete in Finnish Championships this year and I don't want to cause him any trouble. 

During April also my Iranian teacher Ali Ghoorchian traveled again to Finland to teach his students around the country. We had an intensive two weeks of training and traveling to clinics. Ali's clinics are always great experiences, but also so intensive that combined with my school work I started to get really tired. Now it was good time to understand that I need to slow down a little bit and also give myself some time to just rest and enjoy. Now I still have one week to spend in Finland before my next exciting adventures in Turkey, Hungary and Iran!
*

Kevät on hurahtanut hirmuisella vauhdilla ohitse ja kaikkea on ehtinyt tapahtua ratsujousiammunnan saralla sitten viimeisimmän kirjoituksen!

Jousiammuntaseura Artemiksen jäseniä kurssilla.
Ensimmäinen kerta hevosen selässä!

Erityisesti huhtikuu on pitänyt sisällään paljon toimintaa Etelä-Suomen Ratsujousiampujat Ry:n kanssa. Pidin ensimmäistä kertaa kursseja, joilla oli mukana myös ihmisiä jotka eivät ole ratsastaneet ennen ollenkaan tai lähes ollenkaan. Nämä kurssit olivat hyvin suosittuja, mutta ymmärrättävästi haastavampia opettaa kuin ne joilla kaikille kurssilaisille hevostelu on tuttua. Halusin lähteä opettamaan ratsastusta hiukan eri näkökulmasta ja Jatilan ihanilla turvallisilla hevosilla sujuikin hyvin se, että ratsastajat pääsivät hakemaan omaa kontaktia hevoseen mahdollisimman paljon keholla ja mahdollisimman vähän kädellä ratsastaen. Ajatuksia herättävää ja innostavaa! Kaikki kurssilaiset myös ampuivat hevosen selästä, joten sain olla ihan syystä ylpeä heistä. Olen alkanut nauttia opettamisesta tosi paljon!

Toisenlaisia uusia opetettavia ovat olleet ESRAJA:n uuden yhteistyökumppanin Espoon Tallin hevoset! Uusi ratsujousiammuntatalli PK-seudulla olisi mahtava juttu, joten kun meille tarjoutui mahdollisuus alkaa kouluttaa hevosia ratsujousiammuntaan otimme sen ilomielin vastaan. Nyt kevään aikana yksi hevosista on osoittautunut todella hyväksi ja varmaksi kaikkiin eri tyyppisiin ratsujousiammuntatreeneihin ja lisäksi kaksi muuta vauhdikkaampaa ponia on työn alla. Toivottavasti siis melko pian saamme treenejä ja kursseja myös Espooseen!

Hevoselämässäni on puhaltanut uusia tuulia nyt muutenkin. Olen jo pitempään kevään mittaan pohtinut, että ehdinköhän saada Jaffan valmiiksi ja tarpeeksi rauhalliseksi elokuun SM-kisoihin mennessä. Ampuminen kaikissa askellajeissa on sujunut hyvin, mutta Jaffa stressaantuu melko helposti kaikesta ja en halua tietenkään aiheuttaa sille ongelmia. Kaikkinensa minulla on vahvistunut tunne siitä, että Jaffa on ihana ja tosi hyvä treeniratsuksi ja kisaratsuksikin varmasti jossain vaiheessa erinomainen, mutta ei ehkä ihan vielä.

Nämä asiat olivat ehtineet pyöriä mieleni perällä jonkin aikaa, kun ystäväni kutsui minut kokeilemaan erästä tuntemaansa arabioria. Olin jo talvella käynyt kokeilemassa kahta saman tallin tammaa ratsujousiammuntaan ja todennut ne oikein potentiaalisiksi ratsujousiammuntahevosiksi, mutta Jaffa kuitenkin vei minun aikani ja energiani. Tuntuu että klisee piti tässä tilanteessa paikkansa: jos jokin ovi alkaa sulkeutua, niin toisaalla ikkuna aukeaa. Bambi-ori vei minulta täysin jalat alta upealla luonteellaan ja kokeneella, varmalla olemuksellaan. Jo ensimmäisen ratsastuksen jälkeen olin aivan myyty ja kun omistaja toivotti minut tervetulleeksi vuokralaiseksi oli päätös aika selvä. Toisella ratsastuskerralla pääsin kokeilemaan ampumista ja Bambi oivalsi pointin heti, eikä edes hätkähtänyt äänistä. Upea hevonen joka on koulutettu todella hyvin.  

Nyt olen ehtinyt jo jonkin verran ratsastamaan tällä pienellä yksisarvisella ja rakkaus on vaan syventynyt. Bambi on maastossa varma, sen kanssa voi kulkea yksin tai kavereiden kanssa ja tammoihin se suhtautuu pöyhkeällä sipsutuksella ja pöhinällä, mutta ei millään erityisen typerällä toiminnalla. Se on äärimmäisen herkkä istunnalle ja täytyy olla omien apujen kanssa todella tarkka ja selkeä, että se kulkee hyvin. Jos yhtään ottaa liikaa ohjasta tai käyttää vääriä lihaksia, koko hevonen lakkaa etenemästä tai hyppii. Mahtava opettaja! Myös ampuessa oman painopisteen on säilyttävä keskellä, sillä helposti keho lähtee nojautumaan hitusen kohti maalitaulua ja silloin myös Bambi kaartaa sinne kuuliaisesti. Aivan ihana herrasmies!

Hiukan ennen huhtikuun puoliväliä alkoi tiivis treenijakso, kun iranilainen opettajani Ali Ghoorchian saapui Suomeen. Aloitimme treenaamalla yhdessä maasta ja Ali opetti minua ja Bambia ratsujousiammunnassa. Heti seuraavana päivänä alkoi kuitenkin pitkä ajomatka Seinäjoelle kolmipäiväistä Equestrian Martial Arts Clubin järjestämää kurssia varten. Autoseurueeseemme kuului Alin ja minun lisäksi myös ystäväni Elina ja Anni, joten Ali sai välillä hyvinkin tarpeekseen suomenkielisestä rupattelusta johon innostuimme. Me puolestaan saimme juteltua paljon asioita ratsujousiammuntaan liittyen ja oli mahtavaa jakaa ajatuksia, tunteita ja mietteitä.
 
Seinäjoella ratsastuskoulu Kipinässä oli ensimmäisenä päivänä vuorossa sapeliin, tent-peggingiin ja sapelin ja jousen yhdistämiseen keskittynyt päivä. Kurssipäivä oli opettava ja lisäksi tosi hauska! Minäkin päädyin hetkeksi ratsastamaan ja kokeilemaan tent-peggingiä, kun ajatuksena oli näyttää muutama asia jotka oli helpointa selostaa niin että minä tein ja Ali selitti. Olimme kyllä lopulta niin epätietoisia toistemme päämääristä ja muutenkin organisoimme tilanteen niin hassusti, että ehkä demonstraation idean toteutuminen jäi vähän vajaaksi. No, joka tapauksessa kurssilaiset saivat lajin jujusta hyvin kiinni ja tekivät mahtavia suorituksia niin miekalla kuin keihäälläkin!

Lauantaina ja sunnuntaina kurssilaisia saapui lisää ja keskityimme täysin ratsujousiammuntaan. Olin maasta-ammunnoissa mukana oppilaana ja muutoin autoin järjestelyissä ja toimin Alin juoksutyttönä. Suomalainen kevätsää tarjoili kaikkea kevätauringosta lumisateeseen, mutta sitkeästi treenasimme ja emme antaneet häiritä vaikka välillä lunta satoi niin sakeasti ettei maalitaululle meinannut nähdä!

Oli jälleen mahtavaa nähdä kurssilaisten kehittymistä ja viettää aikaa mahtavassa porukassa. Tietenkin tiiviisti pienessä porukassa yötä päivää ajan viettäminen on myös omalla tavallaan äärimmäisen raskasta, mutta sain ajateltua ja juteltua tosi paljon asioita jotka herättivät uusia ajatuksia koko lajiin liittyen.

Pääsiäinen hurahti kurssin merkeissä ja jäimme vielä maanantaiaamuna treenaamaan hetkeksi isäntämme Teron luokse. Ali ja Tero treenasivat miekoilla ja kokeilivat erilaisia drillejä jousella, miekoilla ja kilvellä. Innostuimme myös ampumaan lentäviä kohteita laavun katolta. Oli ensimmäinen kertani kun tein tätä harjoitusta ja en kyllä osannut ollenkaan! Tosi haastavaa mutta hauskaa. Ali sitten puolestaan napsi kohteen toisensa perään niin helpon näköisesti että melkein harmitti. Kyllä minäkin vielä joskus - lisää treeniä!

Hiukan energiaa ulkona purettuamme aloitimme kotimatkan takaisin Etelä-Suomeen. Ystävämme Ninan luona pysähtyminen on muodostunut jo melkein perinteeksi, joten poikkesimme jälleen syömään herkullista peurasoppaa ja ampumaan hiukan maasta. 

Seuraavalla viikolla minulla oli koulua ja Alilla osin omaa ohjelmaa, osin ihan vain lepäilyä. Kävimme tutustumassa jousiammuntaseura Artemiksen ammuntahalliin, ratsastamassa Bambilla ja Sima-tammalla sekä treenaamassa jousiammuntaa muuten vaan. 

Lauantaina ohjelmassa oli kurssi Jatilan tallilla Mäntsälässä. Saimme jälleen kokea kaiken raekuurojen ja lämpimän auringonpaisteen väliltä, mutta nyt sää ei enää yllättänyt edes Alia, joka oli ollut matkalleen lähtiessään varma, että vitsailemme kun kehotimme ottamaan lämpimät vaatteet. Tällä kurssilla ammuin maasta, mutta peruutuksen vuoksi pääsin myös toiseen ryhmään ampumaan ratsailta. Olipa tosi hauskaa osallistua myös itse ekaa kertaa! 

Usein stressaan etenkin Alin kursseilla jonkin verran sitä miten kurssi sujuu ja ovatko kaikki tyytyväisiä. Välillä asemani on hiukan hankala, koska pitäisi antaa Alin tehdä vapaasti opettajan työtään jossa hän on todella hyvä, mutta toisaalta joistain omista käytännöistämme täytyy myös pitää kiinni. Niinpä päädyn usein pallottelemaan sen kanssa, mihin kaikkeen puutun ja mihin en. Kaikki on toistaiseksi sujunut aikalailla ongelmitta, mutta ehkä nyt yleisen stressitasoni noustessa hermoilin kurssiasioitakin tavallista enemmän. Hevosen selkään päätyminen nollasi tosi sujuvasti tilanteen kun sain keskittyä ihan täysin ampumiseen, ja olinkin taas super paljon hyväntuulisempi.
 
Ensimmäisen tunnin ratsastin ihanalla ex-ravuri Barbelindalla. Barbi on painoavuille herkkä ja sen laukka on vielä hiukan hakemista, vaikka se onkin kehittynyt nyt jo aivan huimasti eteenpäin. Vauhtia kuitenkin riittää ja käännökset täytyy ratsastaa huolella. Oli tosi kivaa ratsastaa sillä pitkästä aikaa ja syytä olisikin - ensi viikonlopun leikkimielisissä vappukisoissa Barbi on ratsuni! 

Toisen tunnin ratsastin vanhalla Zirkon-arabiruunalla, joka on todella varma ratsujousiammuntahevonen, kaikin puolin helppo ja ihana. Sain täysin keskittyä ampumiseen ja se sujuikin aika hyvin. Harjoittelimme nyt erityisesti kauemmas eteen- ja taaksepäin suuntautuvia laukauksia, joita tarvitaan esimerkiksi unkarilaisella radalla.

 Sunnuntai oli viimeinen kurssipäivä, kun lähdimme Pyhtäälle Hempyölin tallille. Tallin ratsujousiammuntatoiminta on kasvanut vauhdikkaasti alueen aktiiviharrastajien ansiosta ja oli mahtavaa saapua herttaiselle maatilalle kurssia varten. Kurssin ohjelmaan kuului maasta ammuntaa, ratsujousiammuntademonstraatio ja ratsujousiammuntaa. Paikalle saapui myös Kymenlaakson sanomien toimittaja tekemään juttua kurssista ja ratsujousiammunnasta. Tallille rakennettavaa ratsujousiammuntarataa varten yritetään hakea apurahaa, joten toivottavasti kurssin tuoma näkyvyys auttaa hankkeen rahoituksen löytymisessä!

Alia, paikallista junioriratsujousiampuja Nuppua ja minua haastateltiin lehteen ja meistä haluttiin myös hassuja poseerauskuvia. Ruttua homma ihmetytti ja minua hiukan hirvitti, kun pyydettiin tähtäilemään kuvaajaa kohti, mutta enpä tajunnut tai kehdannut kieltäytyäkään.

Hempyölin talli on myös kotieläinpiha ja tähän aikaan vuodesta siellä oli paljon erilaisia eläinvauvoja, joita pääsimme ihastelemaan. Pienet vuohet ovat kyllä niin suloisia että niiden edessä sulaa täysin, vaikka ne vähän söisivätkin hiuksia tai vaikka Alin partaa. Koko Hempyölin miljöö oli muutenkin ihanan rauhallinen ja idyllinen, tallilla oli hyvä olla.

Koko kurssiputken jälkeen olo oli sekä minulla että Alilla hyvin nuutunut. Ali lähti heti maanantaiaamuna klo 5 kohti seuraavaa klinikkaansa Puolassa ja minua puolestaan kutsuivat koulutyöt. Olen kevään aikana suorittanut normaalien opintojen lisäksi kisareissujen alle jääneitä rästikursseja ja minun täytyy myös suorittaa toukokuun opinnot jo etukäteen, sillä jo toukokuun alussa minua odottaa lähtö kisa- ja treenimatkalle Turkkiin, Unkariin ja Iraniin. Alin Suomen vierailun aikana väsymykseni alkoi kasvaa niin suureksi, että oli ajankohtaista todeta haukanneeni hiukan liian suuren palasen yksin purtavaksi. Hyvä tiedostaa asia nyt tässä vaiheessa ennen kuin voimat aivan totaalisesti lopahtavat!

Nyt vielä kurssien aikana kytenyt flunssani räjähti täysiin voimiinsa, joten tulee pakostakin levättyä ja samalla mietittyä, miten voisin delegoida hiukan haalimiani vastuita. ESRAJA:n puheenjohtajana olen tavallisten yhdistysasioiden lisäksi myös SM-kisojen 2017 pääjärjestäjätiimissä, vedän kursseja, järjestelen nuoli-, jousi- ja viinetilauksia ja ylipäänsä laitan lusikkani jokaiseen soppaan jonka löydän. Kun on niin kivaa puuhata tämän lajin kanssa! Kaikki kuitenkin on vielä niin uutta, että pitää hakea vähän omia rajoja ja oppia toteamaan ettei ihan jokaiseen tarjoukseen olekaan pakko tarttua. 

Viikon päästä on edessä lähtö seuraavalle pitkälle matkalle, ja ennen sitä on vielä ohjelmassa ratsujousiammunnan tutustumisilta Espoon Tallilla, ratsujousiammunnan vappukisat Jatilassa ja ratsujousiammuntatunti jousiammuntaseura Artemiksen jäsenille. Pinnistän vielä koulunkin suhteen viimeiset palaset kasaan, mutta päätin myös muistaa levätä ja vaan nautiskella ratsastamisesta ja olemisesta. Vaikka elämäni hulina välillä väsyttää, niin en silti malta odottaa kevään uusia seikkailuja!

Kuvat: Ali Ghoorchian, Elina Puhjo, Anni Jauhiainen, Tero Ulvinen, Fanni Snellman, Anna Minkkinen